Kiskojen kaiku

Kiskojen Kaiku on Mervi Pakkasen kirjoittama romaani, joka julkaistiin keväällä 2019.

Kiskojen kaiku
Kiskojen kaiku.jpg
Kirjailija Mervi Pakkanen
Kieli suomi
Genre romaani
Julkaistu 2019
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 215
ISBN 978-952-330-140-5
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

TarinaMuokkaa

Kiskojen kaiussa kertojana on Sinikka-tytön sisäinen ääni. Tytön ajatukset kartoittaa matkaa Myllykosken ja Kouvolan välillä kahden isoäitiensä välillä junalla 1950-luvulla. Äiti ja isä ovat töissä ja vanhemmat jäävät tytölle etäiseksi [1].

Toinen isoäiti asuu Myllykoskella aseman lähellä, jossa ahdistuksen kohteeksi nousee salaperäinen matkustajakoti Rauhala. Verhojen takana tapahtuu outoja asioita, joista ei puhuta. Toinen isoäiti asuu Kouvolassa Töröstin mäen lähellä, jossa myös puhumattomuus on hyve. Puhumattomuus saa tytön mielikuvituksen liikkeelle ja herättää kafkamaista pelkoa pikkutytössä.

Kirjan paikat pohjaa Pakkasen omiin lapsuusmuistoihin, ja rautatieläisten tarinoihin. Veturin kuljettajaa traumatisoi junan alle jättäytyvät ihmiset. Veturimies piti mukanaan köyttä tarjotakseen sitä vaihtoehdoksi.

Myllykosken yhteiskoulun voimistelusalin tunti perustuu omaan välittömään kokemukseen. Kirja päättyy traumaattiseen kuvaukseen oppitunnista, jossa voimistelunopettaja panee tytön kiipeämään köyttä pitkin voimistelusalin kattoon, ja alas tullessa kömpelö lapsi polttaa kätensä vereslihalle.

"Pysähtyä ei saa. Pitää keskittyä. Kuka nyt huutaa? Puhuva nukke. Minä en osaa keskittyä yhtaikaa jalkoihin ja käsin. Kiipeäminen raastaa minut kappaleiksi. Kehoni osat alkavat hajota. Vielä yksitellen, kunnes lopulta läiskähtävät päin naamaa kuin kaivon mustiin peilivesiin. Väräjävät silmät korvat jalat.
Onko tämä jo katto. Sinikka liukui alas. Ei hallitusti, ei hitaasti otetta siirtämällä ja naru siivosti jalkojen välissä, vaan täysin otteensa menettäneenä. Aivan katon rajassa hän tajusi korkeutensa, voima katosi käsivarsista ja hän alkoi valua raskaasti suhunnaan alas ja sai vaarallisesta todellisuuden katoamisesta vereslihan kirveltävänä näkyviin kämmenissään. Sai kämmeniinsä samanlaiset ihmisen verityön jäljet kuin pulu jalkoihinsa" [2].

Todellisuudessa kävi huonommin. Luokkakaverit kertovat kuinka voimistelun opettaja kiusasi ja nimitteli fyysisesti kömpelöä tyttöä luokan edessä. Voimistelutunnin päätyttyä luokkatoveri ihmetteli, miksi tyttö käveli rataa pitkin, sillä ratahan piti ylittää poikittain eikä pitkittäin. Kun tyttö kuoli junan alle, seuraavalla voimistelutunnilla opettaja vaan totesi etteihän tyttö vaan hänen takiaan junan alle jäänyt. Se onkin merkittävää, mitä jäi sanomatta.

"Anteeksianto voimaannuttaa, mutta vääryyksiä ei pidä unohtaa, vaan oppia niistä. Siksi nämä omakohtaiset muistelmateokset ovat tärkeitä. Oman merkittävän tilityksen julkaiseminen on helppoa. Siitä on osoituksena tämä Mervi Pakkasen Books on Demand julkaisema teos, jota painetaan yksilöllisesti kysynnän mukaan. Pakkasen teos on syntynyt kirjoittajakurssin tuotoksena. Se on esimerkkiteos niille, jotka ovat kirjoittaneet tai aikeissa kirjoittaa ylös omat muistonsa."[3]

Aiheesta muuallaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Niko Kaartinen. Kouvolan Sanomat 20.04.2019
  2. Kiskojen kaiku sukupolvien takaa (2019, BOD)
  3. Anniina Meuronen. Länsi-Saimaan Sanomat 6.4.2019