Kirovin kalastuskolhoosi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kirovin kalastuskolhoosi (vir. S. M. Kirovi nimeline Näidiskalurikolhoos, ven. Опорно-показательный рыболовецкий колхоз имени С. М. Кирова) oli Neuvosto-Virossa toiminut kalastukseen ja elintarvikkeiden jalostukseen erikoistunut kolhoosi, jonka pääpaikka sijaitsi Tallinnan koillispuolella Viimsin niemellä. Se toimi vuosina 1950-1991. Suurimmillaan 1970- ja 80-lukujen taitteessa kolhoosilla oli yli 6 000 työntekijää, joista lähes 500 oli kalastajaa. Vuonna 1988 työntekijöitä kolhoosissa oli peräti 7 700. Kalastuskolhoosin pääsatama sijaitsi Miidurannassa. Kolhoosi oli tehokkaan toimintansa johdosta hyvin yleinen esittelykohde Tallinnassa käyneille Neuvosto-Viron vieraille todistuksena menestyvästä kolhoosiliiketoiminnasta.
Sergei Kiroville nimetyn kolhoosin synty muokkaa
Neuvosto-Virossa alkoi 1940-luvun lopulla kollektivisointiprosessi. Tällöin Neuvosto-Viron eri kyliin perustettiin vuosina 1946–1949 useita pieniä kalastuskolhooseja. Kaikkiaan Neuvosto-Viroon syntyi vuoteen 1949 mennessä 111 kalastuskolhoosia. 1950-luvulla Neuvostoliiton hallitus antoi määräyksen näiden pienten yksiköiden yhdistämisestä suuremmiksi kolhooseiksi. Vuonna 1976 kalastuskolhooseja oli enää kahdeksan.
Näin perustettiin vuonna 1950 Viimsin niemellä suurempi kolhoosi ja nimettiin Stalinin aikaisen vuonna 1934 murhatun Leningradin puoluejohtajan Sergei Kirovin mukaan.[1] Kolhoosi sijaitsi Viimsin niemellä Haabneemen kylässä. Kolhoosin johtajana käytännössä koko sen toiminta-ajan eli vuosina 1955–1991 oli Oscar Kuula. Kolhoosilla oli parhaimmillaan 80 kalastusalusta, jotka kalastivat Itämerellä silakkaa, kilohailia ja turskaa sekä Atlantilla silliä. Kolhoosilla oli useita kalanviljelylaitoksia mm. Harjumaan Kotkassa, Järvamaan Kärussa, Pärispeassa Kuusalun kunnassa Harjumaalla sekä suurin Itä-Virossa Omedussa. Kalat jalostettiin omissa tuotantolaitoksissa, joita oli Viinistussa, Rakveressä ja Haabneemellä.
Kolhoosin toiminta muokkaa
Kalastuksen lisäksi kolhoosissa oli monipuolista toimintaa: suuri nautakarja, kalankasvatuslaitos, shampootehdas, telakka, ravintoloita sekä hotelli. Sen 18 troolaria kalastivat Itämeren lisäksi Atlantilla.[1] Suositun kalaöljypohjaisen Merenvaahto-shampoon kysyntä loppui Viron itsenäistyessä.[2]
Kolhoosi perusti 1960-luvulla turkistarhan, jossa turkiseläimet saivat kalajätteitä ruoakseen. Turkistarhaus päättyi 1970-luvulla tarhaan iskeneen ankaran eläintautiepidemian vuoksi.
Kolhoosin toimintaan kuuluivat omat kunnossapitoyksiköt eli esimerkiksi laivat korjattiin omissa kunnossapitoyksiköissä. Sellainen laivankorjaustelakka perustettiin Miidurantaan. Kolhoosi pyrki olemaan kaikkinensa hyvin omavarainen toiminnassaan.
Kolhoosin toiminta kattoi myös yhteiskunnallisia tehtäviä eli julkaisi omaa sanomalehteään "Randlane", kustansi työntekijöilleen erilaisia harrastuspiirejä, oma terveydenhoitoyksikkö, päiväkoti, kirjasto jne. Kolhoosilla oli oma kansantanssiryhmä, joka esiintyi eri puolilla Neuvostoliittoa ja Eurooppaa. Kolhoosi perusti myös oman "aktiivi mallikalastajan kollektiivitilan museon" vuonna 1971. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1973 kolhoosin päärakennuksessa avattiin uimarannan ja kalastuksen historiaa esittelevä näyttely. Läheisessä Pringin kylässä avattiin 12. elokuuta 1980 museon ulkoilmaosasto.
Vuoden 1980 Moskovan kesäolympialaisten purjehdusregatta järjestettiin Tallinnassa Piritan purjehduskeskuksessa. Kirovin kolhoosi, jonka pääpaikka Haabneeme sijaitsi vain reilun kymmenen kilometrin päässä Piritasta, osallistui purjehduskeskuksen rakennustöihin. Lisäksi kolhoosin pääsatama Miidurannassa toimi vierasvenesatamana ulkomaisille purjehtijoile, jotka tulivat seuraamaan kisoja. Suomalaisille oli varattu kaikkiaan 98 venepaikkaa kyseisestä satamasta olympiaregatan aikaan.
Tuotteiden päämarkkina-alue oli laaja Neuvostoliitto. Tuotteiden myynti perustui keskushallinnon suunnittelusta vastaavan Gosplanin ja Sovjetexportin ostoihin.[1] Kirovin kalastuskolhoosin tuotteita myytiin myös Neuvostoliiton ulkopuolella muun muuassa Norjassa ja Länsi-Saksassa. Kaupoista saadusta länsivaluutasta Moskovan keskushallinto otti kuitenkin puolet, mikä rajoitti kalastuskolhoosin tehokasta kehittämistä. Länsimaisten uusien laitteiden hankinta oli tämän vuoksi hidasta.
Kolhoosin hajoaminen muokkaa
Viron uudelleenitsenäistymisen myötä kolhoositoiminta päättyi Virossa. Näin tapahtui myös Kirovin kalastuskolhoosille. Tässä vaiheessa kolhoosia johti Rein Borkmann.[1] Kolhoosi jatkoi sen jälkeen vuoden 1991 alusta osakeyhtiönä nimellä OÜ Esmar, josta syntyi vesi- ja kaasuliiketoimintaa pyörittävät yritykset. Myöhemmin kiinteistöihin liittyvää hallintaa jatkoi AS Baltplast. Kolhoosin pääpaikassa Haabneemessä pienet yritykset aloittivat myös toimintansa entisissä kalastuskolhoosin tiloissa.lähde?
Vuonna 1990 Ruotsista Viroon muuttanut ulkovirolainen Jaan Manitski perusti Viinistuun entiseen kalastuskolhoosin kylmiöön taidemuseon, joka avattiin vuonna 2002.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Mikael Pentikäinen, Petteri Holma: Kirovin kolhoosi ottaa etäisyyttä Moskovaan Helsingin Sanomat. 1990. Viitattu 13.6.2021.
- ↑ Yksityistäminen oli kohtalonkysymys Baltic Guide. 2014. Viitattu 13.6.2021.
- ↑ Tapani Mäkeläinen: Viinistun taidemuseo Tuglas-Seura. 2017. Viitattu 13.6.2021.