Kirjosarvilatikka

hyönteislaji

Kirjosarvilatikka eli nokilatikka (Aradus annulicornis) on harvinainen, latikoihin kuuluva ludelaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE)[1].

Kirjosarvilatikka
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Hävinnyt

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Lahko: Nivelkärsäiset Hemiptera
Alalahko: Luteet Heteroptera
Osalahko: Pentatomomorpha
Yläheimo: Aradoidea
Heimo: Latikat Aradidae
Suku: Aradus
Laji: annulicornis
Kaksiosainen nimi

Aradus annulicornis
Fabricius, 1803

Synonyymit
  • Aradus anisotomus

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Kirjosarvilatikan ruumiin pituus on 8,5–9,9 mm. Se on sukulaistensa tapaan hyvin litteä, tummanruskea, lähes karvaton ja pinnaltaan epätasainen lude. Peitinsiipien kärkikalvossa erottuu siipisuonia ja keskiselän kilpi on muodoltaan kolmiomainen. Olennaiset lajituntomerkit liittyvät tuntosarviin, jotka ovat veraten pitkät ja hoikat. Niiden tyvestä lukien toinen jaoke levenee selvästi kärkeä kohti ja on pitempi kuin kaksi seuraavaa jaoketta yhteensä. Lisäksi tuntosarvien kolmas jaoke on kokonaan selvästi muuta tuntosarvea vaaleampi.[2]

Myös kulolatikalla (Aradus signaticornis) ja ruskolatikalla (Aradus obtectus) on tuntosarvissaan ainakin osittain muuta sarvea vaaleampi jaoke.[2]

Levinneisyys muokkaa

Lajin levinneisyys ulottuu Itä- ja Pohjois-Euroopasta Venäjän itäosiin.[2] Euroopassa se on ilmoitettu ainoastaan Suomesta, Ukrainasta ja Venäjältä.[3] Suomessa kirjosarvilatikka on tavattu vain kaksi kertaa Yläneeltä. Löydöistä uudempi on vuodelta 1863.[4]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Kirjosarvilatikan elintavoista tiedetään hyvin vähän. Laji elää metsäpalojen polttamilla havupuilla.[2]

Suomen lajistosta kirjosarvilatikka on luokiteltu hävinneeksi vuosien 1985, 1992, 2000 ja 2010 uhanalaisarvioinneissa.[5]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa