Avaa päävalikko

Kim Duk-koo (8. tammikuuta 1955 Banamri, Etelä-Korea18. marraskuuta 1982 Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat) oli eteläkorealainen nyrkkeilijä. Hän kuoli 27-vuotiaana, Ray Mancinia vastaan käydyssä ammattinyrkkeilyottelussa saamiinsa vammoihin. Ennen kuolemakseen koitunutta ottelua vuonna 1982 Kim oli voittanut 17 ottelua (kahdeksan tyrmäyksellä) ja hävinnyt yhden; yksi oli päättynyt tasan.

Kim Duk-koo
Henkilötiedot
Koko nimi Kim Duk-koo
Syntynyt 8. tammikuuta 1955
Banamri, Etelä-Korea
Kuollut 18. marraskuuta 1982
Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat
Kansallisuus Etelä-Korea
Nyrkkeilijä
Painoluokka kevytsarja
Kätisyys vasenkätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 20
Voitot 17
– tyrmäysvoitot 8
Tappiot 2
Ratkaisemattomat 1

Sisällysluettelo

UraMuokkaa

Kim aloitti nyrkkeilyn vuonna 1976 ja hän siirtyi ammattilaiseksi jo kaksi vuotta myöhemmin. Helmikuussa 1982 hän voitti OPBF-liiton mestaruuden kevytsarjassa. Samana vuonna hän nousi kevytsarjan WBA-liiton maailmanmestarin Ray Mancinin ensimmäiseksi haastajaksi.

Ottelu Ray Mancinia vastaanMuokkaa

Kim ja Mancini kohtasivat 13. marraskuuta 1982 Las Vegasissa, Caesar's Palace'in ulkoareenalla. Eteläkorealainen haastaja aloitti ottelun hyvin, mutta sen edetessä kokeneempi, vaikkakin nuorempi, mestari Mancini alkoi hallita kehän tapahtumia. 15-eräiseksi kavaillun ottelun kolmanneksi viimeisessä erässä Mancini osui 39 kertaa peräkkäin, mutta Kim onnistui vielä hyökkäämään erän lopussa, eikä kehätuomari Richard Green keskeyttänyt ottelua. Seuraavan erän alussa Mancini osui ensin oikean käden lyönnillä, löi ohi vasemmalla kädellä mutta osui sitten kovalla oikealla suoralla, jolloin Kim kaatui taaksepäin kohti köysiä ja löi päänsä kovaa kanveesiin. Kim onnistui juuri nousemaan jaloille, mutta Green keskeytti ottelun ja julisti Mancinin voittajaksi teknisellä tyrmäyksellä. 14 erästä oli silloin käyty 19 sekuntia.[1]

Muutama minuutti myöhemmin Kim vaipui koomaan ja hänet vietiin areenasta paareilla. Sairaalassa hänen aivojansa leikattiin heti, mutta hänen henkeään ei voitu pelastaa ja hän kuoli viisi päivää ottelun jälkeen, 18. marraskuuta.[2] Kimin äiti teki itsemurhan kolme kuukautta ottelun jälkeen ja kehätuomari Richard Green tappoi itsensä 1. heinäkuuta 1983. Järkytyksestä ja masennuksesta huolimatta Mancini pystyi jatkamaan uransa. Hän pysyi WBA-mestarina vielä kaksi vuotta ja nyrkkeili vuoteen 1993 asti.[3]

Kim ei koskaan ennen ollut käynyt 15-eräistä ottelua ja 12-eräisiä otteluita hänellä oli takana ainoastaan kaksi. WBC-liitto päätti jo samana vuonna tiukentaa sääntöjä nyrkkeilijöiden lääkärintarkastuksista ja 15-eräiset ottelut lyhennettiin 12-eräisiksi. WBA ja IBF seurasivat vuonna 1987. WBO-liiton ei tarvinnut tehdä muutoksia, sillä kyseisen liiton mestaruusottelut olivat 12-eräisiä heti liiton perustamisesta vuonna 1987.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Ralph Wiley: Then All The Joy Turned To Sorrow 22.11.1982. Sports Illustrated. Viitattu 3.8.2008. (englanniksi)
  2. Kevin Iole: Mancini and Kim forever linked 12.11.2007. Yahoo! Sports. Viitattu 3.8.2008. (englanniksi)
  3. Steve Carp: 25 years later: The death of Duk Koo Kim: 'It was a brutal fight' 13.11.2007. Las Vegas Review-Journal. Viitattu 3.8.2008. (englanniksi)
  4. Ron Borges: Twenty-five years is a long time to carry a memory 13.11.2007. ESPN. Viitattu 3.8.2008. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa