Kilperik I

Kilperik I (539584) oli Neustrian kuningas ja Klotar I:n ja Aregundin poika.[1] Isänsä kuoltua vuonna 561 Kilperik pyrki aluksi ottamaan haltuunsa koko frankkien valtakunnan. Hänen veljensä pakottivat kuitenkin jakamaan valtakunnan keskenään. Kilperikin pääkaupungiksi tuli Soissons. Karibert I:n kuoltua 567 (tai 568) Kilperik sai haltuunsa osan veljensä alueista[1]. Kilperikistä tiedetään melko paljon Gregorius Toursilaisen Frankkien historiaa käsittelevän teoksen ansiosta. Gregorius Toursilainen suhtautui teoksessaan merovingihallitsijoihin yleensä myönteisesti, mutta Kilperik oli hänen mielestään "oman aikansa Nero ja Herodes.[2]

Kilperik I kuvattuna 1700-luvun pronssimitalissa.

Omaa kansaansa Kilperik verotti ankarasti. Veronkantajilla oli veroja periessään oikeus turvautua jopa kidutukseen.[3]

Vuonna 568 Kilperik hylkäsi vaimonsa Audoveran mennäkseen naimisiin Galsvintan kanssa. Tämä oli Sigebert I:n puolison, visigoottiprinsessa Brunhilden sisar. Kilperikiä motivoi avioliiton solmimisessa lähinnä Galsvintan mukana tulleet suuret myötäjäiset. Eräänä aamuna Galsvinta löytyi kuristettuna vuoteestaan. Kilperik kulki ympäriinsä esittäen surun murtamaa aviomiestä.[4]

Muutama päivä murhan jälkeen Kilperik solmi avioliiton entisen rakastajattarensa Fredegundan kanssa. Fredegunda ei ollut peräisin ylhäisöstä, vaan tavallisesta kansasta. Nämä tapahtumat johtivat verisiin riitoihin Kilperikin ja hänen veljensä Sigebertin sukujen välillä.[1] [5]

Sisarensa murhasta raivostunut Brunhilde yllytti Sigebertin sotaan Kilperikiä ja Fredegundaa vastaan. Sigebert olikin voitokas hyökätessään veljeään vastaan, mutta Fredegundan lähettämät salamurhaajat onnistuivat vuonna 575 tappamaan Sigebertin myrkytetyillä tikareilla.[6]

Kilperik ei kuitenkaan onnistunut valloittamaan Austrasiaa Sigebertin ja Brunhilden pojalta Kildebert II:lta, jota Burgundin kuningas Guntram tuki. Kilperik muodosti vuonna 581 lyhytaikaisen liiton Kildebertin kanssa Guntramia vastaan, mutta Kildebert ja Guntram liittoutuivat uudestaan vuonna 583. Seuraavana vuonna salamurhaaja surmasi Kilperikin. Eräiden tietojen mukaan murhan järjesti Brunhilde, kun taas eräät olivat aikoinaan vahvasti sitä mieltä, että sen takana oli joku Fredegundan monista rakastajista.[1] [7]

Kilperikin kuoleman jälkeen valtakunta ajautui Brunhilden ja Fredegundan väliseen valtataisteluun. Sen voitti lopulta monien vaiheiden jälkeen Brunhilde, joka hallitsi valtakuntaa poikiensa ja pojanpoikiensa nimissä. Lopulta hän kukistui ylimysten tekemässä salaliitossa. Valtataistelujen johdosta Kilperikin kaikki pojat, paitsi nuorin jonka äiti oli Fredegunda, kuolivat salamurhaajan käden kautta.[8]

Puolisot ja lapsetMuokkaa

 
Kilperik I ja Fredegunda

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 7: Kansainvaellukset. WSOYn graafiset laitokset 1981. ISBN 951-0-09735-7
  • Kirkinen, Heikki: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 7. Kustannusosakeyhtiö Otava 1984. ISBN 951-1-07689-2.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Chilperic I Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica Inc.. Viitattu 11.2.2013. englanti
  2. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 51
  3. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 51
  4. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 51
  5. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 51
  6. Kirkinen: Otavan suuri maailmanhistoria 1984, s. 62
  7. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 51
  8. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 51

Aiheesta muuallaMuokkaa