Kilpailubridge

Kilpailubridge on yleisimmin käytetty muoto bridgestä kerhopeleissä ja kilpailuissa. Se poikkeaa tavallisesta yhden pöydän bridgepelistä siten, että siinä pelataan samat jaot useassa pöydässä, joko siten että jaot kiertävät pöydästä toiseen, tai yhtä aikaa alkuperäisestä sekoitetusta jaosta kopioituna. Tällä tavoin pelattuna, jokaiset kädet ovat yhtä arvokkaita, riippumatta siitä että onko niissä paljon vai vähän pisteitä. Tällöin myös korttituurin osuus pienenee ja taidon osuus kasvaa. Kilpailubridge poikkeaa "eräbridgestä", jossa jaot jaetaan joka kerta uudestaan ja tuloksesta suurempi osa riippuu korttituurista varsinkin lyhyissä pelisessioissa.

Kilpailubridge
Korttimäärä	52
Pakkatyyppi	tavallinen korttipakka ranskalaisilla symboleilla (♥♦♣♠)
Taitovaatimukset	muisti, taktiikka, todennäköisyyslaskenta
Pelaajamäärä	4
Korttien järjestys suurimmasta pienimpään	A-K-Q-J-10-9-8-7-6-5-4-3-2
Peliaika	7,5 min (WBF-turnaukset)
Tuurin osuus	vähäinen
Pelisuunta	kellonsuuntainen
Kotisivut	bridgefinland.fi (Suomi)
Infobox OK

Korttitelineitä eli yksinkertaisia nelipaikkaisia korttilokeroita käytetään pitämään jokaisen pelaajan kortit muuttumattomina, jotta muut pöydät voivat pelata jaot samanlaisina. Lopulliset tulokset lasketaan vertailemalla keskenään niiden parien tuloksia, jotka ovat pelanneet samoilla korteilla. Tarjouslaatikoita käytetään helpottamaan tarjoamista, vähentämään laittoman tiedon välitystä partnerille ja alentamaan melutasoa. Sermejä käytetään suurissa kilpailuissa vähentämään laittoman tiedon välitystä pelaajan partnerille.

Kilpailubridgessä pelataan usein samalla parilla koko kilpailun tai kerhoillan ajan. On kuitenkin kaksi poikkeusta: joukkuekilpailut (4-6 pelaajaa), joissa voidaan vaihtaa pelaajien pareja joukkueen sisäisesti ja henkilökohtaiset kilpailut, joissa pelaajien parit vaihtuvat jokaisen kierroksen jälkeen.

Historia

Kilpailubridgen pelialue.

Kilpailubridgen alkuperä perustuu kilpailuvistiin, joka on eräs tapa pelata vistiä. Kirjan "Dublicate Whist" johdannossa kirjailija kommentoi kilpailuvistin syntymistä:

»The writer has it on good authority that it was played in Berlin and Paris as far back as 1840, and later in Philadelphia and New York...»
(Card Table Talk)

Mitchell kertoo myös Cavendishin vuonna 1857 tekemän kokeilun osoittavan kilpailuvistin vähentävän onnen osuutta tuloksesta ja erottelemaan paremmat ja huonommat pelaajat toisistaan paremmin. Cavendish toteaa:

»...that this experiment does not altogether eliminate luck, as bad play sometimes succeeds. But by far the greater part of luck, namely, that due to the superiority of winning cards, is by the plan described quite got rid of.»
(Card Table Talk)

Ensin johtuen kömpelöistä menetelmistä korttien uudelleenjärjestelemiseksi juuri pelatuissa jaoissa, tuli ongelmia tulosten laskemisessa, sillä siirrettäessä kortteja toisiin pöytiin tapahtui helposti virheitä ja korttijärjestys muuttui. Tämä ja pelaajien tottumattomuus hidastivat peliä ja ehkä siksi kilpailuvisti ei saavuttanut suurta suosiota. Kuitenkin kilpailuvistin kehitys jatkui ja pelimenetelmät sekä erilaiset korttitelineet helpottivat pelaamista ja jakojen toisiin pöytiin siirtämistä huomattavasti niin, että 1890-luvulla kilpailujen suosio oli laajalle levinnyt. Puolestaan, koska bridge oli syrjäyttänyt vistin niin kävi myös kilpailuvistille, jonka kilpailubridge syrjäytti.