Kiinan itäinen rautatie

Kiinan itäinen rautatie oli rautatie, jonka venäläiset rakensivat kiinalaisten luvalla Mantšuriaan vuosina 1897–1901.

Rautatien rakentaminen aloitettiin heinäkuussa 1897 linjalla Tatarskaja–Hailar–Harbin–Nikolsk-Ussurijsk. Se oli osa Moskovasta Vladivostokiin johtavaa Siperian radan alkuperäistä linjausta. Virallisesti osuus avattiin liikenteelle marraskuussa 1901, mutta vakituinen matkustajaliikenne alkoi vasta heinäkuussa 1903.

Vuonna 1898 ryhdyttiin rakentamaan 880 kilometrin pituista eteläistä sivurataa, joka erkani Kiinan itäisestä rautatiestä Harbinissa ja ulottui pitkin Itä-Mantšuriaa Port Arthuriin (nyk. Lüshunkou), jossa oli ympärivuoden jäätön syväsatama. Venäjän–Japanin sota syttyi vuonna 1904 siitä kiistakysymyksestä, kenelle Port Arthur kuului ja millä periaatteilla satamaa tarjottaisiin avoimien ovien politiikan mukaisesti kaikkien käyttöön. Venäjän hävittyä sodan pääosa sivuradasta (pohjoisessa Changchuniin asti) siirtyi Japanin omistukseen. Japanilaiset perustivat Etelä-Mantšurian rautatieyhtiön hoitamaan rautatietä ja varustivat Kwantungin armeijan suojelemaan sitä.

Alkuperäinen Kiinan itäinen rautatie säilyi Venäjän ja sittemmin Neuvostoliiton omistuksessa vuoteen 1935. Tuolloin Neuvostoliitto myi sen Mantšukuolle, nukkevaltiolle, jonka Japani oli perustanut vuonna 1932 miehittämäänsä Mantšuriaan. Toisen maailmansodan jälkeen rautatie oli Neuvostoliiton ja Kiinan yhteisessä omistuksessa. Neuvostoliitto luovutti sen kokonaan Kiinan kansantasavallalle 1950-luvun alussa.