Kiinalaisen huoneen argumentti

John Searlen artikkelissaan "Minds, brains and programs" (1980) esittämä ajatuskoe

Kiinalaisen huoneen argumentti on filosofi John Searlen artikkelissaan "Minds, brains and programs" (1980) esittämä ajatuskoe, joka on suunnattu vahvan tekoälyn ajatusta vastaan. Argumentin sanoma tiivistettynä on, että säännönseuraaminen – tarkemmin kommunikointi pelkkien hyvin monimutkaisten sääntöjen nojalla – ei ole ihmismielen toimintaan, erityisesti mielen suorittamaan kommunikaatioon, verrattavissa oleva tapahtuma, koska siinä ei tapahdu merkityksen ymmärtämistä.

Artikkelista lähtien vahvan tekoälyn mahdollisuudesta on väitelty laajalti. Vahvan tekoälyn kannattajat uskovat, ettei tarkoituksenmukaisesti ohjelmoitu tietokone ole pelkkä mielen simulaatio tai malli, vaan se todella lasketaan mieleksi. Se siis ymmärtää, ajattelee ja sillä on kognitiivisia tiloja.

Searlen argumentti tätä vastaan (tai tarkasti ottaen hänen ajatuskokeensa, jonka on tarkoitus kumota tämä) kuuluu seuraavasti:

Oletetaan, että monen vuoden kuluttua olemme saaneet rakennetuksi tietokoneen, joka käyttäytyy niin kuin se ymmärtäisi kiinaa. Kone ottaa syötteenä kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, asettaa niitä vastaavuussuhteeseen toisten merkkien kanssa seuraten joukkoa tiettyjä sääntöjä, niin kuin kaikkien tietokoneiden voi sanoa tekevän, ja esittää ne tulosteena. Oletetaan, että kone tekee tämän niin uskottavasti, että se läpäisee Turingin testin helposti, eli saa kiinaa osaavan ihmisen vakuutetuksi siitä, että on itse kiinaa puhuva ihminen. Kone antaa tarkoituksenmukaisen vastauksen kaikkiin ihmisen sille esittämiin kysymyksiin, niin että kiinaa puhuva ihminen uskoo kommunikoivansa toisen kiinaa puhuvan ihmisen kanssa. Vahvan tekoälyn kannattajat tekisivät tästä johtopäätöksen, että kone ymmärtää kiinaa kuten ihminen.

Searle kuitenkin pyytää meitä olettamaan, että hän istuu tietokoneen sisällä. Toisin sanoen hän on pienessä huoneessa, jonka yhdestä ovesta hän saa kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, jonka jälkeen hän seuraa sääntökirjaa ja palauttaa toisesta ovesta kiinalaisia kirjoitusmerkkejä sääntöjen mukaan. Searle huomauttaa, että hän ei kuitenkaan osaa sanaakaan kiinaa. Hän väittää, että tämä ymmärryksen puute osoittaa, etteivät tietokoneetkaan ymmärrä kiinaa, koska ne ovat samassa tilanteessa kuin hän. Ne ovat vain mieltä vailla olevia symbolien käsittelijöitä, aivan kuten hänkin — eivätkä ne ymmärrä mitä ne "sanovat", niin kuin ei hänkään.

Laajemmassa muodossaan argumentti väittää, että syntaksista ei voisi johtaa semantiikkaa. Searlen mukaan semantiikka (symbolien merkitykset) on riippumaton syntaksista (symbolien mekaanisista käsittelysäännöistä). Tietokone kykenee Searlen mukaan ainoastaan syntaksiin eikä lainkaan semantiikkaan, mitä kiinalainen huone kansantajuisesti pyrkii havainnollistamaan. Searle on kehittänyt biologiseksi naturalismiksi kutsumansa ajatusrakennelman, jonka mukaan merkityksiä voisi syntyä vain neurobiologisissa prosesseissa.

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa