Kiinalainen nimi

Kiinalaisessa kulttuurissa nimet kirjoitetaan aina järjestyksessä sukunimi−etunimi (esim. Mao Zedong, ei "Zedong Mao"). Henkilöitä puhutellaankin joko koko nimellä tai pelkällä sukunimellä. Etunimeä käytetään lähinnä perhepiirissä.lähde?

SukunimetMuokkaa

Kiinan kymmenen yleisintä sukunimeä (kiin.: ; pinyin: xìng[1]) vuonna 2006 olivat Li, Wang, Zhang, Liu, Chen, Yang, Huang, Zhao, Zhou ja Wu. [2] 1,3 miljardin asukkaan Kiinassa on vain noin 700 sukunimeä. Viime vuosina viranomaiset ovatkin suunnitelleet sukunimien määrän kasvattamista sekaannuksien välttämiseksi. [3]

Sukunimet ovat lähes poikkeuksetta yksitavuisia, tosin löytyy myös harvinaisia kaksitavuisia nimiä (mm. Sima ja Ouyang). Kiinalaisilla sukunimillä ei yleensä ole tiettyä merkitystä. Sukunimet ovat erittäin tärkeitä kiinalaisille ja ne ovat voineet säilyä samoilla suvuilla jopa vuosituhansia. Nainen säilyttää sukunimensä avioiduttuaan. Lasten sukunimet periytyvät yleensä isän puolelta, mutta tytär voi joskus saada äitinsä sukunimen. Sukunimi voidaan ottaa äidiltä myös jos tämän suku on sammumassa.lähde?

EtunimetMuokkaa

Kiinassa ei ole olemassa virallista nimikalenteria, joten etunimen (kiin.: ; pinyin: míng[1]) antaminen on käytännössä vapaata. Kaksitavuiset etunimet ovat yksitavuisia yleisempiä; jälkimmäistä arvostetaan kuitenkin enemmän, mikäli se sointuu yhteen sukunimen kanssa.lähde?

Länsimaisten ihmisten voi olla vaikea erottaa kiinalaisten miesten ja naisten nimiä toisistaan ääniasun perusteella. Erot tapahtuvat lähinnä nimien merkityksen mukaan. Miesten nimissä korostetaan oppineisuuteen, vaurauteen ja menestykseen liittyviä sanoja. Naisten nimissä on enemmän niin sanottuja naisellisia hyveitä kuten lempeys, kauneus, kärsivällisyys ja puhtaus, sekä kukkien ja lintujen nimiä. Nykyään länsimaiset etunimet ovat yleistymässä Kiinassakin.lähde?

KohteliaisuusnimiMuokkaa

Pääartikkeli: Kohteliaisuusnimi

Kohteliaisuusnimi (kiin.: ; pinyin: ; kirjaimellisesti: 'merkki'[1]) oli Kiinassa aiemmin yleinen käytäntö. Etunimestä poiketen kohteliaisuusnimi annettiin vasta aikuisuudessa, naisille 15-vuotiaana ja miehille 20-vuotiaana.[4] Aikuisiin henkilöihin viitattiin yleensä sukunimellä. Etunimeä käytettiin vain läheisten ystävien kesken ja kohteliaisuusnimeä korostuneen kohteliaassa puheessa.[1] Modernissa kiinassa etu- ja kohteliaisuusnimeä ei eroteta toisistaan, vaan tilalle on tullut niiden yhdistelmä ”etunimi-kohteliaisuusnimi” (kiin.: 名字; pinyin: míngzì; kirjaimellisesti: '[etu]nimimerkki').[1][4]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Names of Persons and Titles of Rulers. ChinaKnowledge.de, 2000ff. Viitattu 4.10.2021. (englanniksi)
  2. China renews top 100 surnames, Li still the biggest english.people.com.cn. 11.1.2006. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  3. Chinese surname shortage sparks rethink english.people.com.cn. 20.6.2007. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  4. a b Lim SK: Origins of Chinese Names, s. 133. Sähkökirja. Kuvittanut Fu Chunjiang, kääntäneet Choong Joo Ling & Chua Wei Lin. ASiapac Books Pte Ltd., 2010. ISBN 9789812299871. Google-kirjat (viitattu 4.10.2021). (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa