Kielitieteen historia
Kielitiede omana tieteenalanaan katsotaan länsimaissa alkaneen vasta 1800-luvulla. Kieltä ja sen osia on kuitenkin tutkittu jo kauan ennen tätä, ja usein syyt ovat olleet käytännönläheisiä. Pisin historia kielitieteellä on Intiassa, jossa 400-luvulla eaa.. elänyt Panini kirjoitti kommentteja sutrista.[1] Paninia tituleerataan myös "kielitieteen isäksi".[2]
Antiikki muokkaa
Antiikin ajan kielitiede ei palaudu muinaisiin kreikkalaisiin niin kuin usein virheellisesti luullaan. Muiden tieteiden tavoin kielitiedekin alkoi esisokraatikkojen kosmologisesta pohdinnasta: esim. Thales (n. 625–545 eaa.) tuli siihen tulokseen, että kaikki olemassa oleva on vettä. Tästä eteenpäin asioiden olemassa oloa on alettu perustella hengellisimmillä asioilla.[3].
Kieltä on tutkittu tavalla tai toisella jo paljon aikaisemmin. Panini on ensimmäinen tunnistettavissa oleva henkilö, joka on systemaattisesti tutkinut juurikin kieltä.[2]
Intia muokkaa
Paninin kirjoittaman sanskritin kielioppi on Leonard Bloomfieldin mukaan "ihmisen älykkyyden suurimpia hetkiä".[4] Veda-kirjoitusten perusteella kieleen suhtaudutaan kuin jumaliin ja sitä pidetään äärettömänä. Syynä tähän on se, että kielellä voidaan kuvata näitä edellä mainittuja asioita: jumalien pyhyyttä ja maailmankaikkeuden äärettömyyttä.[1].
Kiina muokkaa
Kiinalaisen kielitieteen perinnön mukaan Kevättä ja syksyä -kaudella elänyt Kungfutse oli ensimmäinen kielitieteilijä. Kungfutse pohdiskeli sanojen ja niiden merkityksien välisiä suhteita ja tuli siihen tulokseen, että sanoilla viitataan siihen, mitä asioiden ja ihmisten pitäisi olla, mutta epätäydellisessä maailmassa tämä ei aina ole mahdollista ja sana-merkitys -suhteen tasapaino voi järkkyä. Esim. hallitsija on hallitsija vain, jos tällä on valtaa hallita jotakin. Kevättä ja syksyä -kaudella oli yleistä, että hallitsijan vasallit syöksivät tämän vallasta ja nousivat itse hallitsijoiksi. Kungfutsen mukaan tällöin syntyy sanan ja sen merkityksen välinen epätasapaino, joka tulee korjata esim. niin, että vallasta syösty hallitsija taistelee tiensä takaisin valtaistuimelle.[5].
Keskiaika muokkaa
Arabiankielisistä grammaatikoista ensimmäinen on Ibn Abi Ishaq (k. 735), joka oletettavasti kirjoitti ensimmäistä kertaa arabian kielestä ja alkoi tutkimaan sitä.[6]
Euroopan varhaiskeskiajalla (500–800 -luvulla) kielitiede keskittyi lähinnä säilyttämään latinan osaamisen tyydyttävällä tasolla. Tämän ajanjakson tärkein paikka, jossa kielitiedettä harjoitettiin, oli Irlanti, jossa luostarilaitos ylläpiti käsikirjoitusten korkeaa tasoa.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Itkonen, Esa: Universal History of Linguistics: India, China, Arabia, Europe, s. 5–6. Amsterdam / Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, 1991. ISBN 9789027277671. (englanniksi)
- ↑ a b Bod, Rens: A New History of the Humanities, s. 14. Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 9780199665211. (englanniksi)
- ↑ Itkonen, Esa: Universal History of Linguistics : India, China, Arabia, Europe, s. 165. John Benjamins Publishing Company, 1991. ISBN 9789027277671. (englanniksi)
- ↑ Bloomfield, Leonard: Language, s. 11. Chicago: University of Chicago Press, 1984 (1933). ISBN 0226060675. (englanniksi)
- ↑ Itkonen, Esa: Universal History of Linguistics : India, China, Arabia, Europe, s. 89–95. John Benjamins Publishing Company, 1991. ISBN 9789027277671. (englanniksi)
- ↑ Bernards, Monique: Pioneers of Arabic Linguistic Studies. (Orfali, Bilal & Balabakki, Ramzi (toim.)) In the Shadow of Arabic - The Centrality of Language to Arabic Culture, 2011, s. 197–221. Leiden: BRILL. (englanniksi)
- ↑ Itkonen, Esa: Universal History of Linguistics : India, China, Arabia, Europe, s. 219. John Benjamins Publishing Company, 1991. ISBN 9789027277671. (englanniksi)