Kidusnokkarausku
Kidusnokkarausku (Hexatrygon bickelli) on syvissä vesissä trooppisissa valtamerissä elävä rustokala. Kidusnokkarausku on ainoa laji nokkarauskujen heimossa (Hexatrygonidae)
| Kidusnokkarausku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
| Alaluokka: | Leveäsuiset Elasmobranchii |
| Lahko: | Myliobatiformes |
| Heimo: |
Nokkarauskut Hexatrygonidae Heemstra & Smith, 1980[2] |
| Suku: |
Hexatrygon Heemstra & Smith, 1980[2] |
| Laji: | bickelli |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Taksonomia muokkaa
Nykyään kidusnokkarausku on ainoa nokkarauskujen heimon luettava laji. Aikaisemmin siihen luettiin myös neljä muuta lajia, jotka olivat nokkarausku (Hexatrygon longirostra), Hexatrygon brevirostra, Hexatrygon taiwanensis ja Hexatrygon yengi. Nämä erotettiin omiksi lajeikseen morfologisin perustein kuten kuonon muodon ja pituuden mukaisesti. Eräät luonnontieteilijät ovat sijoittaneet heimoon kuuluviksi myös Plesiobatis- ja Urolophus-suvun lajit.[1][3][4][5][6]
Anatomia muokkaa
Kidusnokkarausku on suhteellisen suurikokoinen kala ja aikuiset yksilöt voivat olla pisimmillään 143–168 cm pitkiä. Sukukypsiä ne ovat noin 110 cm:n pituisina. Kalan kuono on pitkä ja kapea ja on jopa kolmasosan kalan pituudesta. Kuonossa voi olla sähköherkkiä elimiä. Pään ala puolella on rauskuille epätyypillisesti kuusi kidusaukkoa. Rintaevät ovat leveyttään pidemmät ja pyrstö on ohut ja siinä on yhdestä kahteen sahareunaista myrkyllistä piikkiä. Silmät sijaitsevat kaukana toisistaan ja suuret ruiskureiät ovat suhteellisen kaukana silmistä. Suu on suuri ja suussa on useita pieniä ja tylppiä hampaita. Kidusnokkarauskut ovat ovovivivpaarisia ja poikaset ovat syntyessään noin 40–cm pitkiä. Väriltään kidusnokkarausku on päältä sinertävän violetti ja alta valkoinen.[1][3][4][5][6]
Levinneisyys muokkaa
Kidusnokkarauskua tavataan laikuttaisesti Intian valtameren ja Tyynenemeren alueilta. Se elää Etelä-Afrikan, Australian, Taiwanin ja Kiinan rannikkoseuduilla ja lisäksi sitä on tavattu Havaijilta. Ne ovat syvän veden kaloja ja elävät mutaisilla, hiekkaisilla ja kivikkoisilla pohjilla yleensä 350–1 120 metrin syvyydessä merenpinnalta. Toisinaan kidusnokkarauskuja saadaan saaliiksi pohjatrooleilla.[1][4][5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d McCormack, C., Wang, Y., Ishihara, H., Fahmi, Manjaji, M., Capuli, E. & Orlov, A.: Hexatrygon bickelli IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 03.08.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Hexatrygonidae ITIS. Viitattu 13.04.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Family Hexatrygonidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 13.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Hexatrygon bickelli (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 8.3.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 77. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.04.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c Monica Weinheimer: Hexatrygonidae Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 13.4.2011. (englanniksi)