Avaa päävalikko

Kiangi (Equus kiang) on suurin villiaaseista[5]. Se on elinvoimainen laji, joka luokiteltiin aiemmin aasianvilliaasin alalajiksi.[1] Lajia tavataan Tiibetin ylängön ja lähialueiden vuoristoniityillä ja aavikkoarojen keitailla. Se syö niittyheinää, saraa ja suokasveja.[1]

Kiangi
Equus kiang holdereri03.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo: Hevoseläimet Equidae
Suku: Equus
Laji: kiang
Kaksiosainen nimi

Equus kiang
Moorcroft, 1841[2]

Synonyymit
  • Equus hemionus kiang [3]
Kiangin levinneisyys
Kiangin levinneisyys
Alalajit [4]
  • E. k. kiang
  • E. k. holdereri
  • E. k. polyodon
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kiangi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kiangi Commonsissa

Kiangin säkäkorkeus on noin 150 cm. Eläimen pää on muodoltaan tylppä, ja päästä harteille ulottuva harja on tuuhea ja jäykkä. Väriltään kiangi on muita Aasiassa eläviä villiaaseja tummempi. Karvoitus on selässä ja kyljillä punertavanruskeaa ja vatsapuolella valkeaa. Väriraja tummien kylkien ja vaalean vatsan välillä on jyrkkä.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Shah, N., St. Louis, A., Huibin, Z., Bleisch, W., van Gruissen, J. & Qureshi, Q.: Equus kiang IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Equus kiang (TSN 624994) itis.gov. Viitattu 8.1.2012. (englanniksi)
  3. a b Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät, s. 306. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.
  4. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Equus kiang Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 8.1.2012. (englanniksi)
  5. Zoo: nisäkkäät, suuri eläinkirja 2, s. 135. Suom. toim. Seppo Lahti ym. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08246-5.