Avaa päävalikko
Khevin sijainti Georgiassa
Gergetin pyhän kolminaisuuden kirkko

Khevi (georg. ხევი, ’rotko’) on pieni historiallis-maantieteellinen alue Georgian koillisosassa. Se kuuluu nykyään Mtskheta-Mtianetin hallintoalueen Qazbegin piirikuntaan. Khevi sijaitsee Suur-Kaukasuksen pohjoisrinteillä Tergi- eli Terekjoen varrella. Alueelle johtaa etelästä Kaukasuksen ylittävä Georgian sotilastie.[1]

Khevin maisemaa hallitsevat alppiniityt, vuorisolat ja vesiputoukset, sekä Kazbek-vuori (paikallisesti tunnettu nimellä Mkinvartsveri, ”jään peittämä”), 5 047 metriä korkea nukkuva tulivuori. Alue on suosittu matkailukohde. Tärkeitä kulttuurikohteita Khevissä ovat Gergetin pyhän kolminaisuuden kirkko (1300-luku), Garbanin kirkko (800–900-luvut), Sionin basilika (800-luku), Betlemin luostari (800–900-luvut) ja Snon linnoitus (1500-luku).lähde?

Provinssin nimi, ”rotko”, tulee vanhalta Tsanarian alueelta, joka tunnetaan georgialaisissa kronikoissa nimellä Tsanaretis khevi, Tsanarin rotko. Khveiläiset ovat etnisiä georgialaisia, joita kutsutaan moskheveiksi. Heidän historiansa, perinteensä ja tapansa muistuttavat suuresti muiden Itä-Georgian vuoristoalueiden asukkaiden tapoja. Kheviläiset ovat perinteisesti eläneet patriarkaalisissa yhteisöissä, joita hallitsi khevisberi (”rotkon vanhin”), joka toimi tuomarina, pappina ja sotilasjohtajana.lähde?

Khevi on ollut pitkään strategisesti tärkeä alue läheisen Darialin solan vuoksi, sillä se yhdistää Pohjois-Kaukasuksen Transkaukasiaan Georgian sotilastien kautta. 1600-luvun lopusta vuoteen 1743 Khvein vuoristoyhteisöjen katsottiin kuuluvan Georgian kruunulle, ja alue laitettiin puoliautonomisen Aragvin ruhtinaskunnan hallintaan. Kheviläisten ankara vastarinta Aragvi-hallitsijoita kohtaan on heijastunut paitsi alueen kansankulttuuriin myös klassiseen georgialaiseen kirjallisuuteen. Venäjän keisarikunnan tuloa Georgiaan (1801) ei katsottu Khevissä hyvällä, ja paikalliset järjestivät vuonna 1804 kapinan, jonka Venäjän armeija kuitenkin kukisti. Kheviläiset onnistuivat kuitenkin säilyttämään keskiaikaisen elämäntapansa suhteellisen pitkään neuvostokaudelle asti.lähde?

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Burford, Tim: Georgia, s. 157, 258. Bradt Travel Guides, 2011. ISBN 9781841623573. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa