Kevätsittiäinen (Geotrupes vernalis eli Trypocopris vernalis) on sittiäisten heimoon kuuluva melko kookas kovakuoriaislaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE)[1].

Kevätsittiäinen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Hävinnyt

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Scarabaeiformia
Yläheimo: Turilasmaiset Scarabaeoidea
Heimo: Sittiäiset Geotrupidae
Alaheimo: Geotrupinae
Tribus: Geotrupini
Suku: Sittiäiset Geotrupes
Laji: vernalis
Kaksiosainen nimi

Geotrupes vernalis
Linnaeus, 1758

Synonyymit
  • Trypocopris vernalis
Katso myös

  Kevätsittiäinen Wikispeciesissä
  Kevätsittiäinen Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Kevätsittiäinen on 14–20 mm:n pituinen, ruumiinmuodoltaan huomattavan kupera ja leveä kovakuoriainen. Se on väritykseltään kauttaaltaan musta, mutta voimakkaasti sinisen tai violetin, harvemmin vihreän, metallinkiiltoinen. Etuselässä on tiheä,mutta hienojakoinen pistekuvio. Peitinsiivet ovat lähes täysin sileät tai korkeintaan hyvin heikosti uurteiset.[2]

Levinneisyys

muokkaa

Lajin levinneisyys kattaa lähes koko Euroopan pois lukien pohjoisimmat alueet ja idässä sitä tavataan ainakin Iraniin saakka. Ruotsissa laji on ollut aikaisemmin laajalti levinnyt maan etelä- ja keskiosiin, mutta taantunut viime aikoina voimakkaasti. Nykyisin sen elinalueet keskittyvät Gotlantiin, Öölantiin ja Skooneen, joissa se on paikoin runsaslukuinen.[3] Suomessa kevätsittiäinen on aikoinaan ollut maan etelä- ja keskiosissa laajalti levinnyt, mutta siitä ei ole tehty yhtäkään havaintoa 1960-luvun jälkeen.[2]

Elinympäristö ja elintavat

muokkaa

Kevätsittiäinen ei ole kovin tarkka elinympäristönsä suhteen. Parhaiten sitä kuitenkin tapaa kuivilla ja hiekkapohjaisilla paikoilla, kuten kuivissa kangasmetsissä. Aikuisia kuoriaisia tavataan koko kesän ajan, mutta aivan erityisesti keväisin, mihin lajin nimikin viittaa. Ne kaivavat lantakasojen alle noin 70–80 mm syvyyteen ulottuvia käytäviä, joiden päässä olevassa lannan täyttämässä toukkakammiossa toukka elää. Toukkakehitys kestää noin 10 kuukautta.[3][2]

Kuoriaiskannat ovat muun muassa Ruotsissa olleet laskussa jo 1800-luvun lopulta alkaen ja laji on hävinnyt monilta entisiltä elinpaikoiltaan, mutta tarkkaa syytä tähän ei tunneta. Suomessa laji on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi[1], Ruotsissa se on silmälläpidettävä[3].

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa