Kettukusu (Trichosurus vulpecula) kuuluu Australian alkuperäisten nisäkkäiden sopeutuvaisimpiin lajeihin. Aikanaan sitä metsästettiin paljon tiheän ja pehmeän turkkinsa vuoksi. Nykyisin tämä laajalle levinnyt pussieläin on yhtä kotonaan esikaupunkialueiden puutarhoissa kuin mantereen takamaillakin. Päivisin kettukusu lepää kerälle kiertyneenä turvapaikassaan, mutta ilmestyy esiin yöllä ruoanhakuretkilleen.

Kettukusu
Brushtail possum.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Harvaetuhampaiset Diprotodontia
Alalahko: Phalangeriformes
Heimo: Pussikiipijät Phalangeridae
Alaheimo: Phalangerinae
Suku: Kusut Trichosurus
Laji: vulpecula
Kaksiosainen nimi

Trichosurus vulpecula
(Kerr, 1792)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kettukusu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kettukusu Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Kettukusu on tavallisesti harmaa ja sillä on musta häntä, jonka alapinta on paljas. Sen etujaloissa on viisi vahvakyntistä varvasta, joilla eläin pitelee ruokaansa.

Lajista on olemassa useita erilaisia värimuotoja, kuten hopeanharmaa ja kuparinpunainen[2].

Kettukusu on arvostettu turkiseläin, minkä johdosta sitä metsästetään paljon.[2]

ÄänetMuokkaa

Kettukusulla on monenlaisia ääniä, kuten kirkaisuja, sihinää, murinaa, röhkinää ja eräänlaista lörpöttelyä.[2] Osa äänistä on niin voimakkaita, että ihminenkin kuulee ne 300 metrin etäisyydeltä.[2]

LevinneisyysMuokkaa

Kettukusun luontaiseen elinalueeseen kuuluvat manner-Australia, Tasmania sekä Kangaroo Island ja Barrow’n saari.

Kettukusuja istutettiin Uuteen-Seelantiin turkiseläimiksi 1900-luvun alussa.[2] Tuotu kanta on kasvanut huomattavan suureksi ja aiheuttanut vahinkoa alkuperäiselle kasvillisuudelle, mistä johtuen kettukusu on määritelty yhdeksi sadasta haitallisimmasta vieraslajista.[3] Kasvillisuustuhojen lisäksi Uudessa-Seelannissa on epäilty, että kettukusut levittäisivät nautatuberkuloosia.[2] Kusuja on yritetty hävittää muun muassa myrkyttämällä 1970-luvulta lähtien, mutta kannat ovat edelleen runsaslukuiset sekä Pohjois- että Eteläsaarella.[2]

ElinympäristöMuokkaa

Kettukusun elinympäristöä ovat trooppiset metsät, puistot, ruohomaat ja havumetsät.

RavintoMuokkaa

Kettukusu syö pääasiassa versoja, lehtiä, kukkia, hedelmiä ja siemeniä. Myös hyönteisiä ja nuoria lintuja.

LähteetMuokkaa

  1. Morris, K., Woinarski, J., Friend, T., Foulkes, J., Kerle, A. & Ellis, M.: Trichosurus vulpecula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.8.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 412–414. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  3. 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Viitattu 29.3.2011. (englanniksi)