Keskustelu:Perheväkivalta

Viimeisin kommentti: 10 vuotta sitten käyttäjältä Kielimiliisi aiheessa Lähteiden käytöstä

Artikkelissa on paljon lähteitä, mikä on hyvä, mutta myös noihin kohtiin, jossa selkeästi otetaan kantaa, olisi kiva saada esimerkkejä, että mistä lähteistä sellaisia kannanottoja löytyy. Lähteet voivat viitata mihin tahansa julkaistuun kirjoitteluun, joka voidaan lähteillä mielekkäästi osoittaa. --128.214.205.6 17. huhtikuuta 2006 kello 13.35 (UTC)

Samaa mieltä. Artikkelissa ei ole osattu käyttää lähteitä. Niitä on jopa liikaa tai ne eivät tue esitetty väittettä. Esimerkiksi väitteen "Jotkut ovat tuoneet esille väitteen, että tämä johtuisi siitä, että vallalla ollut pitkälti feminismin teorioihin nojannut perheväkivallan tutkimus on ollut varsin haluton puuttumaan tähän ongelmaan" perässä on kyllä monta lähdettä, mutta niistä yksikään ei suoraan viittaa väitettyyn asiaan, vaan yleisesti siihen, että naisten väkivaltaisuutta ei syystä tai toisesta ole kovinkaan paljon tutkittu. Kommentin jätti Vohobitti (keskustelu – muokkaukset).

Hei, lähteistä erityisesti 10 Sannemann, R.-L. and G. Weizmann-Henelius, Naisten väkivaltarikokset kasvussa: Normien murtuminen ja päihteet taustalla. Psykologi, 2005. 1/2005: p. 11–13. toteaa suoraan että: "Feministinen liike on korostanut, että väkivaltaiseen tekoon syyllistynyt nainen on aina uhri, mutta oma tutkimukseni ei tue tätä. Nainen ja varsinkin äiti on totuttu idealisoimaan vuosisatojen ajan. On suljettu silmät siltä, että naiset ovat voineet olla kotioloissa hyvinkin aggressiivisia."

Samoin 69 Viialainen, R., Sukupuolten sota [Pääkirjoitus], Dialogi. 2005, 1. toteaa, että "Käsittelemme tässä lehdessä arkaa aihetta: naisen väkivaltaisuutta. Aihe on niin vaikea, että kun Ensi- ja turvakotien liitto viritteli puolitoista vuotta sitten selvitystä asiasta, monet naisjärjestöt halusivat kieltää koko hankkeen ja evätä siltä Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen. Asiaa perusteltiin sillä, että aihe suuntaisi huomion pois monin verroin suuremmasta ongelmasta, miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta.

Miksi se sen tekisi? Pikemminkin on niin, että jos muusta väkivallasta ei puhuta, se saa rauhassa kasvaa. Poliisin tietoon tulleista pahoinpitelyistä yhä useammassa epäilty tekijä on nainen. Vaikka naisten osuus on yhä pieni, on se kuitenkin parissakymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut seitsemästä prosentista viiteentoista. Törkeästä parisuhdeväkivallasta osuus oli vuonna 1998 vielä suurempi: peräti 37 prosenttia."

myös 68 Peltoniemi, T., Perheväkivallan toinen tuleminen. Tiimi, 1997. 3-4/1997 toteaa, että: "Perheväkivaltaa tarkastellaan lähes yksinomaan tasa-arvokysymyksenä, ja selitysteoriana viitataan patriarkaaliseen yhteiskuntaan, koska se sopii yhteen "tasa-arvotaistelun" kanssa. Tunnetun suomalaisen perheväkivaltatutkijan Heikki Sariolan sanoin perheväkivalta joutuu "palvelemaan ideologisen ja symbolisen taistelun välineenä". Perheväkivalta voi sopia taktisesti tasa-arvon edistämiseen, mutta väärää on se, että julkipuhe irtautuu elämän todellisuudesta ja perheväkivallan moninäisuudesta. Ensimmäiseen keskusteluaaltoon kuului pohtivuus, jossa nähtiin laajasti perheväkivallan erilaisia taustasyitä, kuten psykopatologisia, perhedynaamisia, kulttuurisia ja yhteiskunnan yleisiin rakenteisiin liittyviä selityksiä. Yleisesti hyväksyttiin ajatus, että perheväkivalta on kuin alkoholin ongelmakäyttö, jossa yhden selitysteorian käyttö paljastaa todellisuudesta vain pienen osan."

Samaa tuodaan aika selvästi esiin myös tuoreessa kansainvälisessä tutkimuksessa: Carney, M., F. Buttell, and D. Dutton, Women who perpetrate intimate partner violence: A review of the literature with recommendations for treatment [Review article]. Aggression and Violent Behavior: A Review Journal, 2007. 12(1): p. 108-115.

ja

Dutton, D.G. and T.L. Nicholls, The gender paradigm in domestic violence research and theory: Part 1—The conflict of theory and data [Review article]. Aggression and Violent Behavior: A Review Journal, 2005. 10(6): p. 680-714. Lisäsin ne lähteistöön.

Jos artikkelissa voi käyttää lainauksia voisi noista laittaa lainauksia mukaan. Kommentin jätti Lapsitutkija (keskustelu – muokkaukset).

Nimimerkin Lääkäri lisäykset kliinisen oirekuvaesimerkin ja pohdintojen osalta vaikuttavat monilta osin hyviltä ja perustelluilta mutta minusta niitä voisi taustoittaa myös osin yleisemmälle tasolle ja tuoda esiin myös lähteitä. Minusta myös tekstin tyyli kaipaisi vielä hieman editointia. Kommentin jätti Lapsitutkija (keskustelu – muokkaukset).

Mielestäni perhe- ja lähisuhdeväkivallan sukupuolittaminen ei palvele tarkoitustaan koska huomio kääntyy niin helposti pois pääasiasta loputtomaan mies-nais-keskusteluun. Perheväkivallassa olisi uhrien auttamisen kannalta keskeistä mielestäni kuvailla itse ilmiötä ja sen seurauksia.

Suomessa näkee harvoin jos lainkaan määrittelyjä ja tuntomerkistöjä esim. henkisestä väkivallasta, ja monelle ammattiauttajallekin on epäselvää milloin riitely loppuu ja väkivalta alkaa. Maailmalla, esim. Australia, Kanada ja Britit, näitä on kuitenkin määritelty ja löytyvät terveystoimen sivuilta.

Lisäksi eronjälkeisiä perheväkivallan muotoja on kuvailtu todella vähän ja ne ovat laajalti tuntemattomia. Kuvauksia lapsiin kohdistuvasta ja lasten näkemästä vanhempien välisestä väkivallasta ja sen seurauksista lapselle, on myös aivan liian vähän, ja siksi keskittyisin enemmän tuomaan näitä esiin.

~ Aijapalomaki 17. heinäkuuta 2007 kello 18.59 (UTC)

Lähteistä ja lähdeviitteistä muokkaa

Lähdeviitteitä on kosolti, paikoittain jopa liian paljon. Kun yhdelle asialle on tusinan verran lähteitä, se ei välttämättä edesauta tarkistettavuutta eikä syventävän tiedon löytämistä. Kullekin asialle tulisi tarjota paras tai parhaat lähdeviitteet. Suhtaudun hiukan kriittisesti esimerkiksi mielipidekirjoitusten käyttämiseen lähteinä, etenkin kohdissa joissa on jo muita hyviä lähteitä. -- Piisamson 6. syyskuuta 2007 kello 20.05 (UTC)

Lahteet eivat kaikki ole samanarvoisia. Todelliset tutkimukset ovat parempia kun mielipiteet. Minusta myos tuntuu, etta tama kirjoittaja on valinnut lahteet yksipuolisesti saadakseen tietyn loppuvaikutelman aikaiseksi. –Kommentin jätti 74.104.169.116 (keskustelu)

Höpöpediaa parhaimmillaan muokkaa

Näkökulma on vino ja lähteillä on usein hyvin vähän, jos ollenkaan tekemistä esitetyn kanssa. Mihin tämä esim. perustuu, kun ei sille ainakaan annetusta lähteestä mitään perustetta löydy: "Henkirikosten osalta asiaan liittyy vielä Putkosen ja Collanderin[26] sekä Martti Lehden tutkimuksissa esiin noussut seikka, että miehiin kohdistuvien naisten tekemien henkirikosten osalta "onnistuneiden" surmien lisäksi korkean terveydenhuoltoteknologian maassa, kuten Suomessa henkirikoksen yritykset esimerkiksi keittiön terä-aseella johtavat usein uhrin henkiin jäämiseen hyvästä hoidosta johtuen. Täten selittyy se seikka, että sekä sairaalassa hoidetuista että henkirikoksen yrityksen kohteista huomattava määrä on miehiä, jopa yliedustetusti naisiin nähden, ja joissa naisten osuus tekijöinä on huomattavan korkea[26]." Se tunnettu seikka toki löytyy, että veitsi on myös miehillä yleisin ase, joten esitetty väite lienee täysin vailla pohjaa.

Artikkelissa ei tainnut olla myöskaan mitään erittelyä parisuhdeväkivallasta, joka ei ole mikään yksiselitteinen käsite eikä siinä näy esim. se, että mies tappaa naisen yleensä, kun tämä on eroamassa tai jo eronnut. Eronneita ei annetuissa luvuissa ole parisuhdeväkivaltaan huomioitu. Kommentin jätti 82.181.214.217 (keskustelu – muokkaukset).

Pitaisi myos ottaa huomioon, etta perhevakivallassa mies voi olla myos toisen miehen uhri, esimerkiksi poika isansa tai painvastoin. Lisaksi lapsiin kohdistuvaa vakivaltaa tutkittaessa olisi hyva otta huomioon kuinka paljon aikaa isat ja aidit viettavat lasten kanssa. Ne, jotka viettavat enemman aikaa voivat tehda enemman kokonaisvakivaltaa mutta vahemman vakivaltaa per aikayksikko. Olisi myos hyva ottaa huomioon vakivallan maaritelmat. Tukastaveto ei ole sama kun puukon kaytto jne. –Kommentin jätti 74.104.169.116 (keskustelu)

Kommentti edelliseen: Ei ole tavallista, että väkivallan tilastoinnissa otettaisiin huomioon, kuinka paljon tekijä ja uhri ovat muutoin tekemisissä toistensa kanssa. Se ei vaikuta myöskään teon paheksuttavuuteen. Sen sijaan tämän aiheen yhteydessä olisi hyvä olla tietoa myös siitä, kuinka paljon miehet/naiset tekevät perättömiä ilmoituksia väkivallasta ja kuinka paljon he jättävät aiheellisia ilmoituksia tekemättä.94.101.5.232 3. maaliskuuta 2013 kello 22.44 (EET)Vastaa

On aika harvinaista lukea juttua, jossa ne, jotka tekevat vahemman jotain rikosta asetetaan kuitenkin arvioinnin keskelle. Mutta juuri nain tapahtuu tassa artikkelissa. Siten paadytaan tamankaltaisiin vaitteisiin:

"Henkirikosten osalta perheväkivalta näyttää esimerkiksi vuosina 2002–2003 oheiselta, lähteenä on Tilastokeskuksen ”Väkivallan uhrina kuolleet tekijän mukaan 2002–2003” luokassa ”tekijänä puoliso tai partneri”:

   2002 Miehet 4 (21%)
   Naiset 15 (79%)
   2003 Miehet 5 (28%)
   Naiset 13 (72%)

Vuonna 2004 kaikista henkirikoksista epäillyistä 86% oli miehiä ja 14 % oli naisia[30]. Perheväkivaltaan liittyen on kuitenkin mielenkiintoista, että tuoreimmat saatavilla olevat tiedot naisten osuuksista vankipopulaatioista ja henkirikollisuudesta kertovat henkirikoksista tuomittujen naisten osuuden olevan suurempi kuin esimerkiksi Ruotsissa ja jopa Yhdysvalloissa (Suomi 12%, Ruotsi 11%, Iso-Britannia 10%, Yhdysvallat 11,4%)[30]. Elinkautisvankeja oli vuoden 2005 lopulla 124, joista 9 oli naisia. Kasvua on tapahtunut kolmessa vuodessa peräti 68%. Naisvankeja oli keskimäärin 242 eli 17% edellisvuotta enemmän. Keväällä 2005 tehdyn kartoituksen mukaan vajaa kolmannes naisvangeista oli tuomittu henkirikoksesta tai sen yrityksestä[66]. Henkirikoksen yrityksistä, henkirikoksista tuomittuja oli naisvankien keskuudessa esimerkiksi 2005 tehdyn selvityksen mukaan suhteellisesti enemmän kuin miesvangeissa[66][67]. Kun samaan aikaan tiedetään naisten henkirikosten kohdistuvan pääosin juuri läheisiin ja miesten osalta useimmin toisiin miehiin on naisten osuus myös henkirikollisuuteen luettavassa perheväkivallassa varsin huomattava[10][30][64][65] Henkirikoksen tehneet naiset kärsivät usein persoonallisuushäiriöestä ja ovat usein kyvyttömiä välittämään muiden tunteista. Heillä on vaikeuksia solmia läheisiä ihmissuhteita, noudattaa yhteiskunnan sääntöjä ja kestää turhautumista. Naisen uhri on yleensä hyvin läheinen. Useammin kuin joka toisessa tapauksessa naissurmaajan uhri on oma aviomies tai miesystävä[65][68]. Naisvangeista 21 %:lla esiintyi neurooseja, 27 %:lla persoonallisuushäiriöitä ja 6 %:lla psykooseja ja 33 % oli alkoholisteja, vaikka yleisemmin henkirikoksiin syyllistyvät naiset ovat harvoin varsinaisia alkoholisteja.[67]. Henkirikosten osalta asiaan liittyy vielä Putkosen ja Collanderin[30] sekä Martti Lehden tutkimuksissa esiin noussut seikka, että miehiin kohdistuvien naisten tekemien henkirikosten osalta "onnistuneiden" surmien lisäksi korkean terveydenhuoltoteknologian maassa, kuten Suomessa henkirikoksen yritykset esimerkiksi keittiön terä-aseella johtavat usein uhrin henkiin jäämiseen hyvästä hoidosta johtuen. Täten selittyy se seikka, että sekä sairaalassa hoidetuista että henkirikoksen yrityksen kohteista huomattava määrä on miehiä, jopa yliedustetusti naisiin nähden, ja joissa naisten osuus tekijöinä on huomattavan korkea[30][43]."

Kun tata katsoo, on ensin tilastotietoja, jotka osoittavat, etta puolison tai partnerin tappamana kuolee selvasti enemman naisia kun miehia. Mutta seuraava kappale on kokonaan naisista mahdollisina vakivallan suorittajina ja heidan ominaisuuksistaan, ja sen tarkoitus koko artikkelissa on erittain epaselva --- Tamankaltainen kasittely on erittain ongelmallista, erityisesti kun vastaavaa kasittelya ei ole miehista lainkaan.(74.104.169.116 17. helmikuuta 2013 kello 05.17 (EET)Vastaa

Järjettömiä väitteitä muokkaa

Enpä ole pitkään aikaan törmännyt Wikipediassa tämän kirjoituksen kaltaiseen vääristelyyn. Kyseessä on pelkkä mielipidekirjoitus, joka yritetään saada näyttäämään asiatekstiltä luettelemalla lähteitä ja tilastoja. Tilastotietoa sekoitetaan kuitenkin iloisesti asiayhteyksiin, joihin ne eivät kuulu ja väliin sirotellaan väittämiä, joille ei esitetä perusteita (esim. "Sairaalalähteiden mukaan yli kaksi kolmasosaa hoitoa tarvitsevista perheväkivallan uhreista on miehiä".

Tätä vuodatusta ei ole syytä lähteä rivi riviltä oikomaan, muutama suora lainaus kirjoittajan järjenjuoksusta riittää:

"Vuonna 2004 kaikista henkirikoksista epäillyistä 86% oli miehiä ja 14 % oli naisia[26]. Perheväkivaltaan liittyen on kuitenkin mielenkiintoista, että tuoreimmat saatavilla olevat tiedot naisten osuuksista vankipopulaatioista ja henkirikollisuudesta kertovat henkirikoksista tuomittujen naisten osuuden olevan suurempi kuin esimerkiksi Ruotsissa ja jopa Yhdysvalloissa..."

Kirjoittaja yrittää siis kumota sen faktan, että Suomessa perheväkivallan uhrina kuolee lähes aina nainen, vetoamalla siihen, että Suomessa naisten osuus vankipopulaatiosta on suurempi kuin Ruotsissa (tai Yhdysvalloissa).

"Tuoreimmat tulokset esimerkiksi EU:n Daphne-ohjelman tutkimuksista kertovat muun muassa sen, että kun Saksassa ja Kreikassa varusmiehille järjestetyn perheväkivaltakoulutuksen osana olleessa tutkimuksessa miehet olivat useammin pahoinpidelleet puolisoaan kuin toisin päin. Suomen osalta tilanne oli kuitenkin päivastoin. Suomessa miesten puolisoiden taholta kokema väkivalta oli yli kymmenkertaista verrattuna heidän tekemäänsä väkivaltaan"

Ettäkö aivan tosissaan Wikipediassa saa esittää, että Suomessa miesten kokema perheväkivalta on YLI KYMMENKERTAISTA verrattuna miesten tekemään väkivaltaan? Perusteita en tekstistä löydä tälle päätelmälle, mutta täysin päinvastaiselle kyllä, koska kirjoittajakin joutuu totetamaan faktan:

"Poliisin rikostilastoista selviää, että vuosina 1997–2005 parisuhdeväkivaltatapuaksissa asianomistajana tai uhrina oli 11 prosentissa tapauksista mies."

Selvennetään vielä. Siis 89 prosentissa tapauksista uhrina oli nainen, eli yhdeksässä tapauksessa kymmenestä mies pahoinpiteli naisen.

AnneR 21. lokakuuta 2008 kello 11.57 (EEST)Vastaa

Lähteistettyä vuodatusta on periaattessa pakkokin oikoa rivi riviltä. Hankalaksi tehtävän tekee se, että käytetyistä lähteistä vain pieni osa on saatavilla helposti. On siis tarkistettava, mitä lähteissä sanotaan ja verratava sitä artikkelin tekstiin, mutta vaikuttaa tosiaan siltä, että nyt on kirjoittajan omat motiivit päässeet sekaantumaan tietosanakirjatekstin kirjoittamiseen. -- Piisamson 21. lokakuuta 2008 kello 12.13 (EEST)Vastaa
No, voisiko joku osaavampi kertoa, miten se tapahtuu. Lisäsin tuon yllä olevan kommentin "Höpöpediaa parhaimmillaan" jo ajat sitten ja yritin pari kertaa poistaa siinä mainitun kohdan. Tuloksen näette itsekin. Olen muutaman kerran muutoinkin hakannut päätäni seinään yrittäessäni oikoa artikkeleissa esiintyvää ideologista propagandaa, joka perustuu lähteiden ja tilastojen väärinluentaan. Joskus on jopa väitetty aivan päinvastaista kuin, mitä lähteissä väitetään tai kuten nyt, väitetään jotain jota lähteessä ei lankaan ole. Tulos on ollut lähes aina sama: Höpöpedia-aktiivi(t), joka ei ymmärrä/viitsi lukea tieteellisiä artikkeleita tai tilastoja tai edes hallitse peruskäsitteitä kumoaa muutoksen. Keskustelu asiasta ei juurikaan auta.
Tässä artikkelissa toistuvasti mollataan feminismiä, keskitytään naisten tekemiin henkirikoksiin ja sivuutetaan seksuaalinen väkivalta ohimenevällä maininnalla yms. Kukin vetäköön johtopäätöksensä ja toivottavasti joku jaksaa oikoa.  –Kommentin jätti 82.181.25.250 (keskustelu – muokkaukset) 30. lokakuuta 2008 kello 18.49
Kommentti 25.3.2009:
-Edellä olevassa kappaleessa oleva viittaus EU:n Daphne-ohjelmaan sisältyvän tutkimuksen havainnoista koskee Suomessakin toteutettua ns. varusmiestutkimusta (julkistettu Lääkärilehdessä tammikuussa 2008), jonka osana kahdessa vaiheessa tehdyssä kyselyssä nuorista miehistä 14-17 prosenttia ilmoitti joutuneensa puolisonsa/ystävättärensä lyönnin kohteeksi. Samassa kyselyssä itse vastaavasti puolisoa lyöneensä kertoi 1 prosenttia.
-Todettakoon myös, että lokakuussa 2008 julkistetussa ns. Lapsiuhritutkimuksessa käy ilmi, että lasten havaitsema vanhempien keskinäinen väkivaltaisuus jakautuu suhteessa 36-64, naiset tekijänä ensin lueteltuna. Poliisille tehtyjen törkeitten pahoinpitelyjen puolisotapausten ilmoitusten kohdalla vastaava jakauma vuosina 1997-2007 on 40-60, naiset ensin tekijänä lueteltuna. (Kommentin kirjoitti Hannu T. Sepponen, liittynyt 25.3.2009)

Tuossa kohdin on kyse rikosilmoituksista. Jos mies tekee rikosilmoituksen vaimon lievästä väkivallasta esim. lyömisestä, niin poliisi ei sellaista ota edes vastaan. Jos poliisi taas kieltäytyy ottamasta kuoleman vakavasti naisen vastaavaa ilmoitusta on tuloksena potkut töistä. Noita ilmoituksia käytetään yleisesti myös huoltajuuskiistojen yhteydessä. Törkeä parisuhdeväkivalta onkin parempi mittari, sillä sitä ei voi peittää ja kaikki tapaukset tulevat ilmi. On pakko hakeutua viranomaisten näkyville, kun on keittiöveitsi kylkiluiden välissä. Törkeiden tekomuotojen suhteen todellisuus onkin karu. Naiset johtaa tilastoa. Kommentin jätti 84.250.127.104 (keskustelu – muokkaukset) 5. syyskuuta 2011 kello 19.20 (EEST)Vastaa

Jopa on sinulla kiintoisat "Faktat". Voisiko tuohon yllä olevaan saada sinulta lähteen? Nytkis? Vihreät naiset? Amnestyn Akkaryhmä?
YHTEENLASKU
( puoliso- ja lapsiin kohdistuvan väkivallan tilastoa suhteutettuna saman mittaiseen ajanjaksoon )
"Vuonna 2003 kuoli 13 naista aviomiehensä surmaamana ja 5 miestä aviovaimonsa surmaamana, 2004 4 miestä ja 15 naista, 2005 3 miestä 11 naista." - eli, kolmen vuoden aikana kuoli siis 39 naista ja 12 miestä aviopuolisonsa tappamana.
Lisäätään tuohon sitten se mistä on virallisesti vaiettu:
"Ajanjaksolla (1.6.2002 - 31.12.2005 ) surmattiin kaksikymmentäviisi alle 15-vuotiasta lasta, neljätoista poikaa ja yksitoista tyttöä. Heistä viisitoista (60 %) oli joutunut äitinsä ja yhdeksän (36 %)isänsä surmaamaksi, yksi (4 %) sai surmansa Myyrmannin pommi-iskussa." ( lähde : Oikeupoliittinen tutkimuslaitos OPTULA : Henkirikollisuus Suomessa ) - eli 3,5 vuoden aikana äiti tappoi lapsensa 15 tapauksessa, isä 9 tapauksessa .
Suhteutetaan aviopuolisoiden surmat saman mittaiseen ajanjaksoon kuin lastenkin surmat ( 3,5 vuoteen )
39 / 3 vuotta = 45,5 / 3,5 vuotta, 12 / 3 vuotta = 14 / 3,5 vuotta
lisätään saatuihin puolisosurmien suhdelukuun / 3,5 vuotta lasten surmat / 3,5 vuotta
45,5 + 9 = 54,5 / miehet ( suhdelukuja ), 14 + 15 = 29 / naiset
tuon perusteella vastaisivat miehet 65 %:sta kuolemaan johtaneesta perheväkivallasta, naiset 35 % :sta. –Kommentin jätti 82.181.214.217 (keskustelu – muokkaukset) 22. marraskuuta 2009 kello 18.14

YHTEENLASKU UUSILLA TIEDOILLA (http://www.optula.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Kriminologisentutkimusyksikonjulkaisut/1247667026356)

Tama julkaisu antaa tiedot 2003-2007, eika se rajoitu vain noihin kohderyhmiin, vaan ottaa myos huomioon vanhempien tapon, aikuisten lasten tapon ja muiden sukulaisten tapon. Naiset surmaajina uhrien mukaan: 24 avio/avo/miesta tai partneria (puoliso, ex-puoliso tai seurustelukumppani) 20 alle 15-vuotiasta lasta 1 aikuinen lapsi 1 aiti (tyttaren surmaama)

Miehet surmaajina uhrien mukaan: 114 avio/avo/vaimoa tai partneria (puoliso, ex-puoliso tai seurustelukumppani) 4 miesta jotka olivat partnereita 7 alle 15-vuotiasta lasta 6 aikuista poikaa 3 sisarta 3 veljea

Yhteensa naisten tekemia perheensisaisia henkirikoksia on siten 2003-2007 ollut 46, miesten tekemia 137. Tuon perusteella vastaisivat miehet 74,9%:sta kuolemaan johtaneesta perhevakivallasta, naiset 25,1%:sta. Olen jattanyt mukaanlaskematta etaisempien sukulaisten surman ja sukulaisten puolisoiden surman. Kaikki tekijat naissa tapauksissa olivat miehia. Voidaan luonnollisesti keskustella mihin perhe rajataan tahan tarkoitukseen. Mutta jos lapsiin kohtuvat surmat otetaan laskuun, tulee myos ottaa huomioon aikuisten lasten surmat ja heidan suorittamansa vanhempien surmat. 74.104.169.116 17. helmikuuta 2013 kello 06.11 (EET)Vastaa

Uudelleenkirjoittaminen muokkaa

En näe mitään mahdollisuuksia oikoa tätä artikkelia muulla tavalla kuin aloittamalla koko artikkelin rakentamisen alusta alkaen. Sitä varten olisi hyvä, jos tässä pohtisimme sen rakennetta ensin... -Yupik 25. elokuuta 2009 kello 22.47 (EEST)Vastaa

Toinen asia, joka jäi tuosta ehdotuksestani pois on se, että jo alusta pitäen pitäisi yrittää puhua yleisellä tasolla perheväkivallasta, paitsi niissä tapauksissa jolloin tuodaan fakta esille (X % naisista surmataan vuosittain, Y % miehistä joutuu sairaalahoitoon perheväkivallan takia, jne.) On muistettava myös se, että perheväkivalta ei rajoidu pelkästään mies-nais -dikotomiaan, vaan väkivalta esiintyy kaikenlaisissa parisuhteissa ja perheissä. -Yupik 25. elokuuta 2009 kello 22.50 (EEST)Vastaa

Uudellen kirjoittaminen? Feministisen teorianko näkökulmasta uudelleen kirjoittaminen pitäisi tapahtua? Pitäikö nykyiset kirjoittajat lähettää uudelleenkasvatusleirille? Meille on vuosikymmenet syötetty feministienm valheita "Suomi on Euroopan väkivaltaisin maa" "90% perheväkivallan uhreista on naisia" jne. Valheita on työnnetty niin joka tuutista, että suuri osa kansasta niihin uskoo.

Meidän on ensin saatava totuus perheväkivallan esiintyvyydestä esille ja erityisesti lasten aseman osalta. Kun tiedämme mikä on kokonaistilanne voimme ryhtyä toimiin tilanteen korjaamiseksi. Mutta. Kaikista ensimmäisenä valehtelun aikakauden on tultava päätepisteeseensä. Jopa Suomen Akatemia on arvovallallaan ollut syöttämässä julkisuuteen täysin yksisilmäisiä valheita. Akatemia poisti arkistostaan valheellisen tiedotteensa kun tein asiasta tutkintapyynnön Tieteen eettiselle neuvottelukunnalle. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut ja valheet oli sellaisinaan julkaisseet kaikki merkittävät tiedotusvälineet. Yhtäkään oikaisua ei esitetty.

Feministisellä perheväkivaltatutkimuksella on muuten ollut yhtä vähän tekemistä tieteen kanssa kuin natsien kallonmittaustutkimuksilla. Ensin päätettiin syntyperäisen ominaisuuden perusteella kuka on syyllinen ja sitten rakennettiin tutkimusprosessi siten, että ennalta päätettyyn tulokseen päästiin. Saksan tiedemaailma ei ole vieläkää toipunut ennalleen siitä, kun se lähti huoraamaan natsien kelkkaan. Saa nähdä kauanko Suomen tiedemaailmalta menee toipumiseen. No ensin toipumisen on syytä alkaa. Suomen tieteentekijöiden liitto on juuri valinnut vuoden tieteentekijäksi naistutkijan. Luin tutkijan haastattelun Hesarista ja tutut perheväkivaltavalheethan sieltä heti tuli esiin. Jokainen voi itse googlaamalla asian tarkistaa. Kommentin jätti 212.149.98.195 (keskustelu – muokkaukset)

"Feministinen salaliitto" ei ole mikään oikeutus kenellekään toiselle vääristellä faktoja ja kirjoittaa räikeän puolueellista tekstiä TIETOSANAKIRJAAN. Olen käsittänyt että wikipedia ei ole poliittinen foorumi. Toteuttakaa siis agendojanne jossain muualla. Täällä haluaisin lukea edes neutraalilta näyttävää tekstiä, enkä tällaista osoittelevan asenteellista ja yhden näkökulman pönkittämiseen tähtäävää mellastusta. Vaikka kaikki faktat olisivat tekstissä oikein, sen tyyli kaipaisi silti rajua uudelleenkirjoittamista ja tasapainottamista. Tällaisenaan se kelpaa lähinnä pamflettiin. 84.231.176.123 9. marraskuuta 2010 kello 06.12 (EET)Vastaa

Tässä ei mitään uudelleenkirjoittamisia tarvita, mutta noita lähteitä voisi kyllä tarkentaa. Esimerkiksi lisäsin vuosiluvut kohtaan: "Myös niiden naisten osuus, joita nykyinen puoliso oli vuoden aikana lyönyt tai potkinut, laski vuoden 1997 1,8 prosentista 0,8 prosenttiin vuonna 2005", johon oli laitettu lähteen perään kysymys (lähde?). Kyllä se tieto löytyy sieltä lähteestä [1] kun hiukan viitsii nähdä vaivaa. --Tvirtanen 18. syyskuuta 2011 kello 12.11 (EEST)Vastaa

Nyt artikkelissa on taulukko, joka näyttää olevan suoraan skannattu jostain lähteestä. Tätä luultavasti copyright ei salli ainakaan ilman tekijän lupaa.--Urjanhai 18. syyskuuta 2011 kello 12.40 (EEST)Vastaa

Uudelleenkirjoittaminen on tarpeen, koska alkuperainen teksti ei kata kaikkia lahteita neutraalisti, vaan ottaa kantaa niiden ominaisuuksien perusteella, joita kirjoittaja olettaa tietyilla ryhmilla olevan. Parempi tapa on kattaa koko kentan tutkimukset niiden sisallon perusteella valiten parhaat (neutraalit ja hyvin tehdyt) tutkimukset paalahteiksi. Talla hetkella artikkeli on lahinna mielipidejuttu miesten puolesta seka uhreina etta pahointekelysta syytettyina. On myos tarpeen huomauttaa, etta on suuri ero nuorten yliopistoikaisten seurusteluvakivallalla ja perhevakivallalla, ja etta vakivallan kasite tulee helposti liian leveaksi, jos esimerkiksi tukastavetamista pidetaan samanmittaisena tekona kun puukotusta. Vinkkeja siihen, kuinka voi keskustella sukupuolen merkityksesta perhevakivallassa saa tasta lahteesta: http://en.wikipedia.org/wiki/Domestic_violence, joskin siinakin kaytetaan liikaa mielipidelahteita. Ne ovat sinallaan merkityksettomia tietosanakirjassa.74.104.169.116 17. helmikuuta 2013 kello 05.08 (EET)Vastaa

Uudelleenkirjoittamista ei tarvita. Artikkelia voi parantaa sitä muokkaamalla ja uudelleenjäsentämällä. Olisi myös syytä pohtia, tulisiko artikkeli nimetä perheväkivallan sijasta lähisuhdeväkivallaksi, koska perheväkivalta korostaa tarpeettomasti ydinperhettä väkivallan tapahtumapaikkana. Lähisuhdeväkivalta kuvaa paremmin _kaikkiin_ lähisuhteisiin liittyvää väkivaltaa. Artikkeli on kattava, monipuolinen ja laaja kuvaus lähisuhdeväkivallasta, mutta kaipaa uudelleenjäsentelyä ja teemojen erottmista toisistaan.85.76.118.202 27. elokuuta 2013 kello 11.40 (EEST)Vastaa

Artikkelin siivous muokkaa

Artikkeli on pitkään ollut todella ongelmallinen eikä Wikipedian ohjeiden mukainen. Vaihtoehtona on rakentavat ehdotukset ja konsensus tai sitten pitää yksinkertaisesti poistaa ongelmaosat kokonaan. Ehdotan siis keskustelua rakenteesta, vaikka ihan otsikkojen tasolla ensin.--Caygill (keskustelu) 27. maaliskuuta 2012 kello 21.35 (EEST)Vastaa

Kannatan artikkelin poistoa. Nykyisessa muotissaan tama artikkeli on lahinna feministivihaa kuvaava, eika anna kunnon tietoja perhevakivallan luonteesta tai tilastoista. –Kommentin jätti 74.104.169.116 (keskustelu)

Itse koen, että artikkelissa tuodaan esiin nimen omaan sitä todellisuutta, joka on uuden tutkimustiedon valossa alkanut viime vuosina hahmottua aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Artikkelista puuttuu kuitenkin joitain uusimpia lähteitä, kuten "Tuhansien Iskujen Maa". Ehdotan, että artikkelin osuus jossa tarkastellaan naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa ja yllättävän isoa osuutta erotetaan artikkelista omaksi kappaleekseen. Tässä artikkelissa voisi tarkastella sitä, miten lähisuhdeväkivallan muotokuva on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja miten viime aikoina on alettu puhumaan myös miesuhreista. 85.76.118.202 27. elokuuta 2013 kello 11.18 (EEST)Vastaa

Lähteiden käytöstä muokkaa

Ei ole tarkoitus että viitteiksi lisätään kaikki mahdolliset linkit aiheesta. Riittää, että siinä on yksi vakuuttava lähde. Lisäksi lähteistä on aika järjestelmällisesti jätetty etunimet pois. Olen osan etsinyt, mutta vielä on jäljellä joitakin, joihin pitäisi etsiä. Sellainen ei ole fiksua, vaan tekijän nimestä pitää nähdä tekijän koko nimi, jotta jos halua tutustua tekijään, hänet löytää helposti hakutoiminnolla Wikipediasta tai Googlen avulla jostain muualta. --Käyttäjä:Kielimiliisi 27. elokuuta 2013 kello 14.19 (EEST)Vastaa

Palaa sivulle ”Perheväkivalta”.