Suomalaisen onnettomuuden kuvaus ei pidä paikkansa:

" Vaununjohtaja oli komentanut avaamaan kansiluukkuja jäähdytyksen parantamiseksi, mikä oli vesiajossa kiellettyä. Jonossa vaunun vauhti hidastui, ja peräaalto tuli sisään avoimista jäähdytysluukuista. Lastauksen vuoksi kiikkerä vaunu upposi heti. Kannella olleet pelastuivat muihin vaunuihin."

Tämä on höpö höpöä. Vauhti ei hidastunut (uponnut oli jonon ensimmäinen BTR), peräaalto ei tullut ja upottanut (kyseessä oli tasainen vuoto, joka alkoi heti veteen menosta, kun mm. tyhjennyspumpun lähtö oli veden alla) eikä jäähdytyskaihtimia avattu vaununjohtajan käskystä vaan luvalla..... Vaunu ei ollut edes kiikkerä, sen todistaa VTT:n raportti. Vaunu oli tosin perätrimmissä, joka on ihan eri asia.


Onnettomustutkintakeskuksen raportin johdannosta:

http://www.turvallisuustutkinta.fi/1330604266124

"Komppanian kärkivaununa ajanut onnettomuusvaunu ajoi veteen klo 19.45. Vaunu oli raskaasti kuormattu ja peräpainoinen. Muut vaunut seurasivat kärkivaunua ja ajoivat veteen pysähtymättä. Komppanian kaikki kuusi vaunua olivat vedessä noin klo 19.50.

Noin kymmenen minuutin vesillä olon jälkeen onnettomuusvaunun vasemman moottorin öljyn lämpötila nousi ajajan ilmoituksen mukaan lähelle sallittua ylärajaansa. Lämpenemisen vuoksi moottorien lämpötiloja säätelevät jäähdytysilmasäleiköt eli kaihtimet avattiin ajajan pyynnöstä kahdesti seuraavien minuuttien kuluessa.

Pari minuuttia viimeisimmästä kaihtimien avaamisesta vaunun ajaja ilmoitti vaunun johtajalle moottorin lämpötilan alkaneen taas laskea. Samalla hän pyysi luvan käyttää ruumapumppua, joka on vaunun sähköinen vedenpoistopumppu. Vaunun johtaja kurkisti imuilmasäleiköstä vaunun moottoritilaan ja totesi siellä olevan vettä. Lupa pumpun käyttöön annettiin.

Parikymmentä minuuttia veteenajon jälkeen noin klo 20.05 moottoritilasta kuului voimakas suhahdus. Samanaikaisesti imuilmasäleiköstä pöllähti höyryä ja vaunun perä alkoi vajota nopeasti. Vesi alkoi nousta moottoritilassa ja suihkusi väliseinän kynnyksen raoista taistelutilaan. Komppanian päällikkö komensi poistumisen vaunusta sen vajoamisen alettua.

Vaunu vajosi perä edellä muutamassa sekunnissa höyryn pöllähdyksestä vieden mukanaan seitsemän vaunun sisällä ollutta jääkäriä. Vaunun kannella olleet jäivät kellumaan pelastusliivien varaan uppoamispaikalle, josta veden varaan jääneet pelastettiin takana tulleisiin vaunuihin ja pelastusalukseen.

Vaunuun oli peräpainoisuuden vuoksi vuotanut ajon aikana runsaasti vettä, joka painoi vaunun perää vähitellen yhä syvemmälle, kunnes vesi pääsi tunkeutumaan avoimista poistoilmasäleiköistä vaunuun upottaen sen muutamassa sekunnissa.

Onnettomuuteen myötävaikuttivat henkilöstön koulutuksessa, varomääräyksissä ja vaunun tekniikassa todetut puutteet, vaunutyypille ominainen veden vuotaminen vaunun sisään sekä ylimenoharjoituksen vaativuus suhteessa vaunumiehistöjen todettuun koulutustasoon.

Tapahtumahetkellä vallitsi pilvipoutainen sää. Ilma oli tyyni ja näkyvyys oli 20 - 30 kilometriä. Veden syvyys onnettomuuspaikalla oli 32 metriä.

Onnettomuudesta ilmoitettiin Lappeenrannan aluehälytyskeskukseen klo 20.11. Puolenyön jälkeen, noin klo 00.30, varmistui, että vaunuun oli jäänyt seitsemän miestä. Onnettomuusvaunu paikannettiin vedenalaisella videokameralla 15.6.1991 klo 02.17. Vaunu saatiin hinatuksi rantaan 16.6.1991 klo 10.20."

Palaa sivulle ”BTR-60”.