Keskustelu:A. O. Väisänen
http://jamuualla.blogspot.fi/2009/12/tuikkikaa-oi-joulun-tahtoset.html
P.J. Hannikaisen säveltämä "Tuikkikaa oi Joulun tähtöset" on murheellisimpia ja kauneimpia suomalaisia joululauluja.
Laulun sanoitti Elsa Koponen (1885-1977), joka valmistui Sortavalan seminaarista kansakoulunopettajaksi vuonna 1907 ja meni kihloihin Helsingin Yliopiston musiikkitieteen professorin A.O. Väisäsen kanssa. Toimiessaan tuberkuloottisten lasten opettajana Koponen sairastui itsekin tuberkuloosiin. Saatuaan tiedon morsiamensa sairastumisesta Väisänen purki kihlauksen. Sinä jouluaattona, vuonna 1917, katsellessaan kuusijuhlan jälkeen kirkasta pakkastaivasta, Koponen kirjoitti runon "Tuikkikaa oi Joulun tähtöset".
Laulusta lauletaan yleensä vain kaksi ensimmäistä ja viimeinen säkeistö, kuten Matti Salminenkin tekee tällä videolla. Välissä olevien säkeistöjen sijasta soitetaan melko pitkä välisoitto. Ensimmäisten säkeistöjen sanoma on vielä kohtuullisen positiivinen, mutta viimeinenkin säkeistö, joka alkaa "Kerran loppuun satu joulun saa...", kertoo kuitenkin riittävän hyvin Koposen silloisen mielentilan.
Elsa Koponen
Siilinjärven Kasurilan koulun opettaja Elsa Koponen kirjoitti surullisen joululaulun vuonna 1917 jouluaattona saatuaan kuulla sulhasensa haluavan purkaa kihlauksen. Elsa Koponen syntyi Leppävirralla v. 1885. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Sortavalan seminaarista v. 1907 ja toimi yli 20 vuotta Siilinjärven Kasurilan koulun opettajana. Sitä ennen hän oli toiminut opettajana jo muualla.
Opettajaksi valmistumisensa jälkeen Elsa Koponen meni kihloihin A.O. Väisäsen kanssa ja toimi tuberkuloottisten lasten koulun opettajana Lohjalla. Koulussa hän sai tuberkuloositartunnan. Kun sulhanen kuuli morsiamensa sairastumisesta, hän purki kihlauksen. Jouluaattona Elsa Koponen kirjoitti surullisen joulurunonsa.
Väisänen toimi Helsingin yliopiston musiikkitieteen professorina. Hänen tunnetuin sävellyksensä on Yleisradion väliaikamerkki. Naimisiin hän ehti kaksi kertaa, Elsa Koponen ei mennyt koskaan naimisiin.
Kun Koposelta oli aikoinaan kysytty, mitä "kerran loppuun satu joulun saa" oikein tarkoittaa, oli hänen vastauksensa että, tätä runoa kirjoittaessaan hän oli ajatellut omia oppilaitaan, jotka innokkaasti, riemurinnoin lauloivat joululauluja sekä kirkassilmäisinä esittivät satunäytelmiä, jotka ilman muuta kuuluivat koulujen joulujuhliin. Henkilöhistorian valossa näemme laulussa on myös omakohtaisempaa sisältöä.
Vuosikymmenien kuluessa Elsa Koponen oli köyhällä syrjäseudulla todennut, kuinka moni kirkassilmäinen tyttö tai poika lähes nääntyi sairauksien ja puutteen keskellä suurta perhettä huoltaessaan. Joulun muisto kuitenkin säilyy väkevänä ihmisessä koko elämän ajan.
Tätä kaikkea muistellessaan hän kirjoitti: "Kerran loppuun satu joulun saa, suru säveliä sumentaapi, kerran silmän täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet, siks' oi tähtisilmät, loistakaa." Laulu ilmestyi ensimmäisen kerran Kansanopiston laulukirjassa v.1918.
--Markkunen (keskustelu) 11. maaliskuuta 2013 kello 17.54 (EET) --Markkunen (keskustelu) 11. maaliskuuta 2013 kello 18.11 (EET)