Avaa päävalikko

Keski-Suomen Viikko oli Jyväskylässa vuosina 1981–2014 ilmestynyt sosiaalidemokraattinen viikkolehti. Vuoteen 1996 saakka sen nimenä oli Vastin.

Jyväskyläläisen Työn Voiman lakattua Keski-Suomen sosiaalidemokraattien äänenkannattajana toimi tamperelainen Kansan Lehti[1]. Oma piirilehti perustettiin uudelleen vuonna 1981 nimellä Vastin. Julkaisuyhtiö Keski-Suomen Sanomalehti Oy:n toimitusjohtajaksi valittiin Erkki Syrjä, lehden päätoimittajaksi Kauko Hirvonen ja toimitussihteeriksi Unto Tikkanen. Ensimmäiset kuusi näytenumeroa julkaistiin vuoden 1981 lopulla. Levikki kasvoi nopeasti ja ylitti 10 000 kappaleen rajan kesällä 1985.[2] Lehtiyhtiö perusti Radio Jyväskylän,[3] meni mukaan muuhun liiketoimintaan ja eriytti Vastimen Keski-Suomen Viikkolehti Oy:ksi vuonna 1990[4].

Vastimen levikki kääntyi laskuun ja julkaisuyhtiön talous alkoi heikentyä 1990-luvun alussa[5]. Radioyhtiö Jyväskylän seudun paikallisradio Oy jouduttiin myymään laman takia[3]. Lehden nimi muutettiin vuonna 1997 Keski-Suomen Viikoksi, jonka levikki saatiin nostettua yli 7 700 kappaleen. Päätoimittajina työskentelivät 1990-luvulla Paula Siltari, Vesa Karvinen ja Risto Eronen. 2000-luvun alussa päätoimittajaksi valittiin Hannu Tuovinen.[6]

Keski-Suomen Viikon toiminta muuttui epävarmaksi, kun SDP päätti keskittää viestintätukensa pää-äänenkannattajalleen ja puolueen omaan viestintään. Lehden julkaisemista kuitenkin jatkettiin puolueen myöntämän pienen tuen ja alueen työväenjärjestöjen avulla. Keski-Suomen Viikon ilmestyminen lakkasi maaliskuussa 2014 taloudellisten vaikeuksien ja levikin laskemisen vuoksi.[7]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos Aamulehti – Kotka Nyheter, s. 265. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-239-1.
  2. Hämäläinen, s. 204–205.
  3. a b Patrikainen, Seppo - Joensuu, Miikka. Se olkoon vapauden työ. SDP:n Keski-Suomen piiri 1906-2006, s. 311-312, 373-374. Jyväskylä, 2007. ISBN 978-952-92-2586-6
  4. Hämäläinen, s. 206.
  5. Hämäläinen, s. 206–207.
  6. Hämäläinen, s. 208–209.
  7. Hämäläinen, s. 209.