Keltaniittyperhonen

Keltaniittyperhonen (Coenonympha pamphilus) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva pieni päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella ja siitä on kuvattu useita alalajeja ja muotoja.

Keltaniittyperhonen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso:	Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka:	Hyönteiset Insecta
Lahko:	Perhoset Lepidoptera
Alalahko:	Glossata
Osalahko:	Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo:	Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo:	Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo:	Heinäperhoset Satyrinae
Tribus:	Satyrini
Suku:	Coenonympha
Laji:	pamphilus
Kaksiosainen nimi
Coenonympha pamphilus (Linnaeus, 1758)
Katso myös
Keltaniittyperhonen Wikispeciesissä   Keltaniittyperhonen Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Levinneisyys

Keltaniittyperhosen levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Afrikasta lähes koko Eurooppaan pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta sekä Vähä-Aasiaan, Libanoniin, Irakiin, Iraniin, Turkestaniin ja idässä mahdollisesti Siperiaan saakka.

Suomessa keltaniittyperhonen esiintyy runsaimmin maan etelä- ja keskiosissa, mutta lajia tavataan ajoittain Etelä-Lapissa ja satunnaisesti myös Lapin pohjoisosissa.

Koko ja ulkonäkö

Keltaniittyperhosen etusiiven pituus on yleensä 13–17 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 22–33 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipien yläpuolen pohjaväri on vaalean ruskeankeltainen. Etusiiven yläpuolella on pieni harmaa kärkisilmätäplä ja ulkoreunassa kapea harmaa reunajuova. Etusiiven alapuolella on musta, valkoteräinen ja keltarenkainen kärkisilmätäplä. Takasiiven alapuolen tyviosa on tumma ja ulkoreuna harmaa, välissä on vaalea postdiskaaliala. Etusiiven yläpuolen reunajuovan leveys ja tummuus, samoin kuin takasiiven alapuolen sävy vaihtelee eri muodoilla.

Parittelevia yksilöitä

• 
  Coenonympha pamphilus ♂
• 
  Coenonympha pamphilus ♂ △

Elinympäristö

Keltaniittyperhosen elinympäristöä ovat monenlaiset ruohikkoa kasvavat avoimet alueet, niityt, kedot, pientareet ja metsänreunat.

Lentoaika ja elintavat

Lentoaika on levinneisyysalueen eteläosissa huhtikuusta alkaen, Keski-Euroopassa toukokuusta alkaen ja Pohjois-Euroopassa kesäkuusta alkaen läpi kesän useana sukupolvena, paitsi Pohjois-Euroopassa yleensä vain yhtenä sukupolvena kesä–heinäkuussa. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana.

Ravintokasvi

Toukan ravintokasveja ovat tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum), nurmilauha (Deschampsia cespitosa), metsälauha (Deschampsia flexuosa), nadat (Festuca), jäkki (Nardus stricta) ja nurmikat (Poa), esimerkiksi kylänurmikka (Poa annua).

Lähteet

• Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
• Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
• Pertti Pakkanen: Keltaniittyperhonen. Suomen Perhostutkijain Seura.

Aiheesta muualla

• Luontoportti: Keltaniittyperhonen (Coenonympha pamphilus)
• Suomen Perhoset: Keltaniittyperhonen
• Perhosopas: Keltaniittyperhonen (Coenonympha pamphilus)^{[vanhentunut linkki]}
• Keskisuomalainen: Keltaniittyperhonen^{[vanhentunut linkki]}
• Iltalehti: Keltaniittyperhonen (Ceononympha pamphilus) (Arkistoitu – Internet Archive)
• UniProt, Taxonomy: Coenonympha pamphilus (englanniksi)