Keisarin kanslian III osasto

Keisarin kanslian kolmas osasto (ven. Третье отделение Собственной Его Императорского Величества канцелярии, Tretje otdelenije Sobstvennoi Jego Imperatorskogo Velitšestva kantseljarii) oli Venäjän keisarikunnassa vuosina 1826–1880 toiminut salaisen poliisin hallinto, joka oli osa Hänen keisarillisen majesteettinsa omaa kansliaa.

Keisarin kanslian III osaston ensimmäinen johtaja Aleksandr von Benckendorff.

Organisaatio

muokkaa

Vuonna 1825 valtaan noussut keisari Nikolai I laajensi aiempien hallitsijoiden käytössä olleen kanslian organisaatioksi, jonka viisi osastoa olivat suoraan keisarin komennossa ja joka oli muiden instituutioiden yläpuolella. Kolmatta osastoa eli salaista poliisia johti vuoteen 1844 asti kenraali ja baltiansaksalainen kreivi Aleksandr von Benckendorff.[1] Hän oli samalla Venäjän santarmikunnan päällikkö, ja santarmisto liitettiin virallisestikin osaston alaisuuteen vuonna 1839.[2]

Benckendorffin jälkeen osastoa johti vuoteen 1856 asti kreivi Aleksei Fjodorovitš Orlov ja tämän jälkeen ruhtinas Vasili Andrejevitš Dolgorukov vuoteen 1866 saakka.

Tehtävät

muokkaa

Osaston tehtävänä oli koota tietoja kansalaisten mielialoista, pitää silmällä lehdistöä, kirjojen julkaisemista ja poliittisesti epäluotettavia henkilöitä, valvoa Venäjällä oleskelleita ulkomaan kansalaisia, paljastaa ”valheellisten huhujen” levittäjiä ja lukea yksityiskirjeitä. Lisäksi sen tuli taistella valtionhallinnon mielivaltaa ja korruptiota vastaan. 1840-luvulla perustettiin toimisto, jonka tehtävänä oli valvoa venäläisiä ulkomailla. Kolmanteen osastoon kuului 6 000 santarmin poliisirykmentti.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Jangfeldt, Bengt: Venäjä. Aatteet ja ideat Pietari Suuresta Putiniin, s. 57. Siltala, 2022. ISBN 978-952-388-137-2.
  2. Osmo Jussila: "Keisarikunnan moraalilääkärit: Poliittinen santarmivalvonta Suomessa 1800-luvulla", s. 9–10 teoksessa Ajankohta: Poliittisen historian vuosikirja 1994 (toim. Mikko Majander). Helsingin yliopiston poliittisen historian laitoksen julkaisuja. Tutkijaliitto, Helsinki 1993.