Keisariforumit
Keisariforumit olivat Rooman Forum Romanumin pohjoispuolelle rakennettujen aukioiden ja rakennusryhmien sarja. Ne rakennettiin korostamaan suurvallaksi kasvaneen Rooman valtakunnan pääkaupungin monumentaalista keskustaa.
Vanhin keisariforumeista on Julius Caesarin vuosina 54–46 eaa. rakennuttama Caesarin forum, Forum Iulium. Sen pohjoispuolella on Juliusten suvun kantaäidille Venus Genetrixille omistettu temppeli.[1]
Keisari Augustus rakennutti toisen keisariforumin, Forum Augustumin eli Augustuksen forumin vuosina 42–2 eaa. Augustuksen forumin itäsivulla sijaitsi Mars Ultorin temppeli. Temppelin molemmin puolin olivat pitkät pylväskäytävät, joihin oli sijoitettu Rooman myyttisten sankareiden ja suurten sotapäälliköiden muotokuvia. Virkaansa nimitetyt uudet maaherrat vannoivat virkavalansa Augustuksen forumilla.[1]
Kolmannen keisariforumin rakennutti keisari Vespasianus vuosina 71–75 juutalaisista saamansa voiton kunniaksi. Tämän forumin aukiota kutsuttiin aluksi nimellä Templum Pacis ja myöhemmin myös nimillä Forum Pacis eli Rauhan temppeli tai Vespasianuksen forum.[1]
Neljännen keisariforumin rakennustyöt aloitti keisari Domitianus ja päätti keisari Nerva vuonna 97. Sitä kutsutaan sekä nimellä Forum Transitorium että Forum Nervae. Tämä forum on kapea ja pitkänomainen aukio Augustuksen ja Vespasianuksen forumien välissä. Forum Transitoriumin itäpäässä oli Minervalle pyhitetty temppeli.[1]
Viides ja viimeinen keisariforumeista on keisari Trajanuksen vuosina 107–113 rakennuttama Forum Traiani. Trajanuksen forum on keisariforumeista suurin, ja sen suunnittelijana toimi arkkitehti ja insinööri Apollodoros Damaskolainen. Trajanuksen forumiin kuuluivat Rooman suurin basilika, Basilica Ulpia, kreikan- ja latinankieliset kirjastot, kuuluisa Trajanuksen pylväs ja temppeli sekä ryhmä kauppahalleja Quirinalis-kukkulan puoleisella rinteellä. Valtavan rakennusryhmän tieltä louhittiin Capitolium- ja Quirinalis-kukkulat yhdistänyt harjanne.[1]
Lähteet muokkaa
- Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava 2000. ISBN 951-1-12387-4.