Keinupolttopallo
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Keinupolttopallo on polttopallon variaatio, jossa poltettavat istuvat keinussa. Pelin nimi vaihtelee alueittain ja suosittuna leikkinä se on saanut monia lempinimiä. Samalla tavalla keinupolttopallon säännöt vaihtelevat alueittain. Seuraavassa yhden koulukunnan mukainen versio pelin säännöistä. Keinupolttopallo tunnetaan alueittain useilla nimillä, joita ovat muun muassa keinupersis,[1][2][3] keinupolttis,[2][3] keinupehvis,[1] keinufelkkis,[1] persis,[3] keinumatti,[3] keinis, keinupallo,[2][3][4] kiikkupallo[2][3] sekä kiikkupolttis.[2][3]
Säännöt
muokkaaYksi pelaajista on jäänyt ja heittää noin 5-7 metrin päässä keinusta viivalta palloa. Muut pelaajat ovat keinuissa, yleensä heitä on kaksi tai kolme, mutta isommat keinukehikot mahdollistavat myös useamman keinussaolijan. Pelissä voi olla myös takamies, joka avustaa heittäjää takaviivalla palauttaen pallon hänelle. Jos näin sovitaan, takamies voi myös heittää keinuissa olevia. Säännöistä riippuen takamies ei saa polttaa suoralla heitolla, vaan heittämällä pallon keinun yläpalkin yli. Takaviivaa ei tässä tapauksessa ole. Pallon saa heittää haluamastaan paikasta keinun takaa. Etumiehen siirtyessä takaisin keinuun takamies siirtyy etumieheksi ja keinusta tuleva takamieheksi.
Pelin tarkoituksena on osua pallolla keinussa olevaa pelaajaa nilkan yläpuolelle, pää lukien, jolloin pelaaja jää, eli siirtyy heittäjäksi ja heittäjä pääsee keinuihin. Jäädä voi myös muilla tavoilla. Tämä tapahtuu muun muassa heittäjän saadessa kopin eli ottaa keinujan potkaiseman tai puskeman pallon suoraan ilmasta kiinni tai huutaa viivalla irti, kun keinujan jalat koskevat maata, painaen samalla pallon maata vasten. Myös kahdesta puokista eli yhden pompun jälkeen kiinniotetusta palautuksesta keinuja jää. Polttajan täytyy polttaa kaikkia eikä saa polttaa vain tiettyä pelaajia.
Oleellisena osana peliä pelaajat yrittävät potkaista pallon niin kauas keinuista, että ehtivät juosta tietyn maamerkin luokse ja takaisin. Etukäteen sovittujen maamerkkien kierrolla voi kerätä armoreita (tai "armis" tai "amppi") eli henkiä ja jäänyrkkejä (tai "rautakäsiä"), joilla voi heittää pallon, jos sen saa suoraan ilmasta kiinni. Maamerkkejä voi olla useampia, ja enemmän armiksia sisältävät kohteet voivat sijaita luonnollisesti kauempana keinuista. Monen armiksen kiertämistä kutsutaan yleensä lenkiksi. Riippuen kentästä ja säännöistä maamerkin luo saa mahdollisesti myös jäädä ja odottaa seuraavaa tilaisuutta paluuseen keinujen luokse. Säännöistä riippuen potkaista saa myös keinujen taakse, ja takamiehellä saattaa olla oikeus polttaa. Palattuaan onnistuneesti keinuille pelaaja pystyy armiksien avulla jatkamaan keinuissa, vaikka jäisikin. Armiksien samanaikaiselle määrälle voidaan asettaa yläraja. Yhteen armikseen voidaan vaatia useampi juoksu maamerkille.
Saatuaan pallon kiinni keinussaolijan potkusta, heittäjä voi joidenkin sääntöjen alaisuudessa huutaa stoi, jonka jälkeen hän saa heittää palloa tästä paikasta. Täten heittäjä pääsee lähemmäs keinuissa olevia kuin ollessaan viivalla. Stoi ei aina kuitenkaan ole käytössä, ja joskus sen saa huutaa vain kerran peräkkäin.
Pelitermejä
muokkaa- Suolaaminen tapahtuu, kun pallo jättää keinujan kimmottuaan toisesta keinujasta. Eräiden, joskin kyseenalaisten, sääntöjen vallitessa suolaaja, eikä suolattu, jää tällaisissa tilanteissa, mutta jos esimerkiksi henkilö, jota heitetään, potkaisee palloa ja se menee toisen poltettavan paikalle ja hän potkaisee, hän menettää pisteitä.
- Märkky on pelin "päämies". Jos on sovittu niin, ensimmäisenä keinuun tuleva saa märkyn tittelin. Märkyllä on oikeus päättää säännöistä ja takamiehien määrästä. Märkyt eivät ole aina mukana.
- Mykkä on tilanne, jolloin ei saa puhua ilman lupaa. Yleensä mykkä tulee, kun pallo osuu keinun ketjuun tai lautaan. Mykän saa pois joko jäämällä, lähtemällä lenkille tai niin, että pallo osuu uudestaan keinuun.
- Keittiöt ovat yleensä keinujen tolpat. Niiden taakse voi mennä "piiloon" tai suojaan heittäjää.
- Pakkopaluu tarkoittaa pakollista paluuta lenkiltä. Pakkopaluut tapahtuvat yleensä etumiehen vaihduttua tai jonkun liityttyä peliin.
- Hotsit on erittäin harvoin käytetty keinupolttopallon sääntö, joka tarkoittaa sitä, että kun pallo lentää keinujan syliin, keinuja saa mahdollisuuden ottaa tietyn määrän askelia ja potkaista pallon mahdollisimman kauas.
- Pesäkäryt ja heittokäryt tarkoittavat matkalla käryttämistä. Pesäkäryssä koitetaan päästä maamerkille ennen toista. Jos tämä onnistuu, toinen jää. Heittokäryt taas tarkoittavat matkalla käryttämistä, eli juoksija jää, jos heitetty pallo osuu häneen matkalla maamerkille.
Keinupolttopallo alueittain
muokkaa- Helsingin Pihlajamäellä peli tunnetaan nimillä keinupeffis, keinufelkkis ja keinupersis[1]
- Tampereen seudulla peli tunnetaan nimellä keinumatti[3]
- Satakunnassa ja Turun seudulla peli tunnetaan nimellä keinupolttopallo[5][6]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ a b c d Muistatko vielä keinupersiksen? Helsingin Sanomat. 3.9.2014. Viitattu 15.7.2021.
- ↑ a b c d e Muistatko vielä Kirkonrotan ja muut perinneleikit? Ne ovat edelleen pihojen hittipelejä www.op-media.fi. 26.6.2017. Viitattu 15.7.2021.
- ↑ a b c d e f g h 26917348: Hervannan Sanomat 22.7.2020 Issuu. Viitattu 15.7.2021. (englanniksi)
- ↑ TOP 7 pihapelit ja paluu lapsuuteen Lappset. Viitattu 15.7.2021.
- ↑ Suosikkileikki polttopallo muuttaa muotoaan Kankaanpään Seutu. 4.8.2018. Viitattu 15.7.2021.
- ↑ Kanervien puuhia 2020-2021 – Urheiluleikkikerho Kanervat – Kastun päiväkoti blog.edu.turku.fi. Viitattu 15.7.2021.