Kehnämittari
Kehnämittari (Perconia strigillaria) on jokseenkin harvinainen lovimittareihin kuuluva perhoslaji.
| Kehnämittari | |
|---|---|
_female,_Molenhoek,_the_Netherlands.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Lovimittarit Ennominae |
| Suku: | Perconia |
| Laji: | strigillaria |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Perconia strigillaria |
|
Koko ja ulkonäkö
muokkaaKehnämittarin siipien kärkiväli on Suomessa keskimäärin 28–33 millimetriä ja Britanniassa 36–41 milliä. Lajin siivet ovat vaalean harmaan ja tummemman harmaan kirjomat, kehnäiset. Siivissä on myös useita tummempia viiruja, jotka kulkevat melko suorina siipien poikki. lajista tavataan myös tummempia värimuotoja.[2][3]
Levinneisyys ja lentoaika
muokkaaKehnämittaria tavataan Euroopassa ja Venäjällä. Laji on levinnyt Espanjasta ja Irlannista Fennoskandiaan, Venäjälle ja Etelä-Eurooppaan asti. Suomessa lajia tavataan pääasiassa vain maan eteläosissa, Rauma-Imatra linajn eteläpuolella.[2] Lajin lentoaikaa Suomessa on kesäkuun loppu ja heinäkuun alkupuoli, Britanniassa kesä-heinäkuu.[2][3]
Elinympäristö ja elintavat
muokkaaKehnämittarin elinaluetta ovat lämpimät, kanervaa kasvavat paikat. Tyypillisiä elinpaikkoja ovat rämeiden reunat, harjut ja erilaiset avoimet kentät, kuten hakkuuaukeat.[2][3] Laji talvehtii melkein täysikasvuisena, ravintokasviin kiinnitetyssä verkossa sijaitsevassa kotelossa.[2] Laji lentää iltahämärästä alkaen, mutta varsinkin kuivalla säällä kehnämittarit lähtevät häirittynä helposti lentoon myös päivällä.[3]
Ravintokasvi
muokkaaKehnämittarin toukat käyttävät ainoastaan Suomessa ainoastaan kanervaa ravintonaan.[2] Britanniassa laji syö myös muita kanervakasveja.[3]
Lähteet
muokkaa- Bernard Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles. Hong Kong: Viking, 1984. ISBN 0-670-80354-5
- Kauri Mikkola, Ilkka Jalas & Osmo Peltonen: Suomen perhoset - Mittarit 2. Hanko: Suomen Perhostutkijain Seura, 1989. ISBN 951-9221-23-9