Avaa päävalikko

Kaupungin portit tai Minskin portit (valkoven. Вароты горада, Мінскія вароты, Varoty goroda, Minskija varoty, ven. (Архитектурныи ансамбль) Ворота города , (Arhitekturnyi ansambl) Vorota goroda) on nimitys Valko-Venäjän pääkaupunki Minskin rautatieasemaa vastapäätä rautatieaseman aukiolla sijaitsevalle kahdelle, vuonna 1953 valmistuneelle 11-kerroksiselle rakennukselle. Rakennusten kutsumanimi Minskin portit johtuu siitä, että talojen välistä kulkeva ulitsa Kirova johdattaa matkustajat rautatieasemalta ja keskuslinja-autoasemalta kohti kaupungin ydinkeskustaa.[1][2]

Kaupungin portit
Minskin portit

valkoven. Вароты горада
ven. Ворота города
Arkkitehti Boris Rubanenkon ja kumppaneiden suunnittelema, vuonna 1953 valmistunut Minskin porteiksi kutsuttu rakennuspari Minskin keskusrautatieaseman edustalla.
Arkkitehti Boris Rubanenkon ja kumppaneiden suunnittelema, vuonna 1953 valmistunut Minskin porteiksi kutsuttu rakennuspari Minskin keskusrautatieaseman edustalla.
Osoite Ul. Kirovan ja Ul. Bobruiskajan risteys, 220050 Minsk, Valko-Venäjä
Koordinaatit 53.8918°N, 27.5517°E
Valmistumisvuosi 1953
Suunnittelija Arkkitehti Boris Rubanenko (1910—85) kumppaneineen
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Nämä koristeelliset, stalinistista klassismia edustavat, hieman linnoitustornia muistuttavat kerrostalot olivat osa vuonna 1947 käynnistettyä, toisessa maailmansodassa tuhoutuneen rautatieaseman aukion jälleenrakennushanketta. Vuosille 1948–1956 ajoittuneen jälleenrakennuksen arkkitehteina olivat leningradilainen Boris Rubanenko (1910—85), yhdessä А. Т. Golubovskin ja A. R. Korabelnikovin kanssa. Rakennukset kytkeytyvät viereisiin 5-kerroksisiin asuintaloihin.[1][2]

Yhdessä tornissa sijaitsee Valko-Venäjän suurimpiin kuuluva, halkaisijaltaan yli 3,5-metrinen seinäkello. Kello on tuotu sotasaaliina Saksasta ja on yli 100-vuotias. Toisessa tornissa on samankokoinen Valko-Venäjän SNT:n vaakuna. Molemmissa torneissa on 30 metrin korkeudella neljä 3,6-metristä veistosta, jotka kuvaavat maatyöläisnaista, partisaaninaista, insinööriä, työläistä ja sotilasta. Alun perin veistokset oli tehty betonista, mutta ne poistettiin 1970-luvulla, koska patsaista murtuvien betonipalasten katsottiin aiheuttavan vaaraa ohikulkijoille. Patsaat sijoitettiin pienempien paikkakuntien puistojen koristeeksi. Myöhemmin tilalle asennettiin korvaavat, silumiinista valmistetut patsaat.[1][2][3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c S. N. Maštšeno: Minsk i okrestnosti (Minsk and Surroundings), s. 170 Architectural Ensemble "City Gates". Višeišaja škola, Minsk, 2008. ISBN 978-985-06-1420-9. (venäjäksi) ja (englanniksi)
  2. a b c Privokzalnaja ploštšad (Rautatieaseman aukiosta) minsk-old-new.com. Viitattu 20.9.2013. (venäjäksi)
  3. Chrystaphor Khilkevich (text), Siarhei Plytkevich (photos), R. Atojan (map), T. Melyanets (design): Minsk in one day. Guidebook, s. 7-8 City Gates. Riftur (Riftour), Minsk, 2007. ISBN 978-985-6700-55-5. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa