Kaunissaari (Eurajoki)

saari Eurajoella

Kaunissaari on Eurajoen edustalla Eurajoensalmessa lähellä Eurajoen suuta sijaitseva 33 hehtaarin laajuinen saari. Saarella on toiminut vuosina 1874−1923 A. Ahlström Osakeyhtiön omistama höyrysaha. Nykyään Kaunissaari on retkeilijöille tarkoitettu historia- ja luontokohde.[1]

Kaunissaari
Sijainti
Vesialue
Merialue
Korkein kohta
yli 15 m [1]
Pinta-ala
0,33 km²
Kartta

Historia muokkaa

Kaunissaaressa on aikoinaan ollut höyrysaha ja vilkas rahtisatama. Saaressa asuttiin ja siellä käytiin töissä myös mantereen puolelta. Nykyään saaren historiasta kertovat talojen perustukset ja monet muut ihmistoiminnan jäänteet, jotka ovat säilyneet saaressa sahatoiminnan ajoilta.[2]

Antti Ahlström perusti Kaunissaareen höyrysahan vuonna 1874. Saha perustettiin Kaunissaareen, koska siellä oli erinomainen luonnonsatama, josta johti hyvä väylä avomerelle, lähiseudulla oli runsaasti hyödyntämiskelpoisia metsävaroja ja Eurajoki tarjosi uittoväylän raaka-aineen kuljettamiseen. Saha oli 4-kehäinen jo 1900-luvun alussa ja suurimmillaan sen tuotanto oli vuonna 1920, jolloin laivattiin 47 000 kuutiota puutavaraa. Työtä sahalla ja satamassa tehtiin ympäri vuorokauden kuutena päivänä viikossa.[2]

Kaunissaaren pohjoisrannalla toimi vilkas satama, jossa oli mahdollista lastata neljääkin yli viiden metsin syvyydessä uivaa laivaa kerralla. Ulompana redillä voitiin lastata isompiakin laivoja. Kaunissaareen matkanneet purjelaivat toivat mukanaan painolastikasveja ja -kiviä, jotka tyhjättiin saaren rantaan ennen laivan lastausta.[2]

Sahan myötä saareen muodostui teollisuusyhdyskunta. Enimmillään asukkaita oli vuonna 1915, jolloin saaren asukasluku oli 313. Kaunissaaren asukkaista valtaosa työskenteli sahalla ja satamassa. Ahlström rakennutti lähes kaikki saaren rakennukset, kuten koulun ja työväen asuintalot. Kaunissaaren saha lopetettiin vuonna 1923 ilmeisesti siksi, että tukkipuu alkoi lähiseudulta loppua. Sahan työntekijät muuttivat muualle ja rakennukset siirrettiin pois. Hirsirakenteiset asuinrakennukset siirrettiin Porin Pihlavassa sijaitsevalle Ahlströmin sahan työntekijöiden asuinalueelle Halssiin. Lastaustyö ja uitto jatkui Kaunissaaressa vielä pitkään ja koulukin oli toiminnassa vuoteen 1933 saakka.[2]

Luonto muokkaa

Kaunissaaren luonto on poikkeuksellisen monipuolinen ja runsas. Saaressa on monia harvinaisia eläin- ja kasvilajeja. Sahatoiminnan päättymisen jälkeen saari on saanut kehittyä rauhassa ihmisen juuri puuttumatta luonnon prosesseihin.

Kaunissaaressa on lähes kaikkia Suomessa tavattavia metsätyyppejä. Yleisimpiä saaressa ovat koivuvaltaiset lehdot ja lehtomaiset kankaat. Rannoilla ja keskiosan kosteikossa on tervaleppälehtoja. Pohjoisrannan avokallioita hallitsevat ikivanhat, kilpikaarnaiset männyt, jotka kasvoivat paikalla jo sahatoiminnan aikaan. Pääosa puustosta on kasvanut saareen sahatoiminnan loppumisen jälkeen. Metsät ovat luonnontilaisia ja joukossa on vanhoja, jo lahoja puita. Suuret lahopuut tarjoavat elinympäristön monipuoliselle hyönteis-, sieni- ja lintulajistolle. Kaunissaaressa on luontaisia merenrantaniittyjä ja saaren keskiosassa on entisen torin kohdalla kaunis kallioniitty.[3] Niityn kasvilajistoon kuuluu myös niin sanottuja painolastikasveja. Osa painolastikasveista kasvaa yhä elinvoimaisina Kaunissaaressa.[4]

Lähteet muokkaa

  • Ajan jäljet Rauman seudulla 2008
  • "Lampolahti, Janne: Kaunissaaren kasvimaailma", Kotiseutumme Eurajoki XIV - Eurajoen Kotiseutuyhdistyksen ja Eurajoen kunnan kulttuurilautakunnan yhteinen julkaisu. Eurajoen kotiseutuyhdistys, 1997.

Viitteet muokkaa

  1. a b Kaunissaari, Eurajoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 29.3.2023.
  2. a b c d ”Kaunisto, Kauko: Kaunissaari ennen ja nyt”, Kotiseutumme Eurajoki V - Eurajoen Kotiseutuyhdistyksen ja Eurajoen kunnan kulttuurilautakunnan yhteinen julkaisu. Eurajoen kotiseutuyhdistys, 1988.
  3. ”Lampolahti, Janne: Kaunissaaren kasvimaailma”, Kotiseutumme Eurajoki XIV, s. 136-147. Eurajoen Kotiseutuyhdistys, 1997.
  4. Kaunissaari, vanhat verkkosivut rauma.fi. Arkistoitu 4.12.2007. Viitattu 29.3.2023.

Aiheesta muualla muokkaa