Kaulbarsien aatelispalatsi
Kaulbarsien aatelispalatsi on alun perin Reinhold August von Kaulbarsin rakennuttama ja Carl Ludvig Engelin suunnittelema palatsi Tallinnan Toompealla, Virossa. Rakennus edustaa uusklassista tyyliä ja siinä toimii nykyisin Viron oikeuskanslerin kanslia.
| Kaulbarsien aatelispalatsi | |
|---|---|
 Palatsin takafasadi |
|
| Osoite | Kohtu 8 |
| Sijainti | Tallinna, Viro |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1814 |
| Suunnittelija | Carl Ludvig Engel |
| Rakennuttaja | Reinhold August von Kaulbars |
| Käyttäjä | Viron oikeuskanslerin kanslia |
 |
|
Historia muokkaa
Kaulbarsien aatelispalatsin rakennutti Mõdrikun kartanon ja Rägaveren kartanon omistaja Reinhold August von Kaulbars[1] ja sen suunnitteli tuolloin Tallinnan rakennusmestarina vuosina 1808–1814 työskennellyt saksalainen Carl Ludvig Engel.[2] Rakennus valmistui vuonna 1814[1] ja se sai goottilaisesta Tallinnasta poiketen uusklassisen ilmeen. Tarton yliopiston päärakennuksen tapaan Kaulbarsien aatelispalatsin takafasadin päätykolmiota kannattelevat joonialaiset pylväät. Engel suunnitteli Tallinnaan useita uusklassismia edustavia rakennuksia, mutta kokonaisuudessaan ahdas ja keskiaikainen kaupunki ei häntä miellyttänyt, vaan hän muutti ensin Pietariin ja sieltä Helsinkiin, jossa hän oli rakentamassa uusklassista monumentaalikeskustaa.[2] Vuonna 1850 palatsin uudeksi omistajaksi tuli luutnantti Alexander von Benckendorff ja rakennuksen oikean siiven etuovi koristeltiin Benckendorff-suvun vaakunalla. Vuodesta 1871 rakennuksen omistaja oli Vera von Stenbock ja vuodesta 1899 paronitar Natalie von Uexküll. Eri ministeriöitä on toiminut rakennuksessa 1920-luvulta alkaen ja vuonna 2004 rakennuksesta tehtiin Viron oikeuskanslerin kanslia.[1]
Rakennus muokkaa
Kaulbarsien aatelispalatsi on etupuoleltaan kaksikerroksinen ja takafasadinsa puolelta kolmikerroksinen. Rakennuksen seinällä lukee latinaksi Parentum voto ac favore.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Maja ajalugu Õiguskantsler. Viitattu 24.4.2018. (viroksi)
- ↑ a b Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 340-341. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
- ↑ 3001 Elamu Kohtu t.8, 1809.a., 1927.a. Kultuurimälestiste register. Muinsuskaitseamet. Viitattu 24.4.2018. (viroksi)