Avaa päävalikko

Kaukopalvelu on kirjastojen välistä aineiston lainausta. Mikään kirjasto ei pysty pitämään kokoelmissaan kaikkea aineistoa, joka on olisi hyödyllistä sen asiakkaille. Kaukopalvelun avulla eri kirjastojen kokoelmat muodostavat yhtenäisen tietovarannon, joka on kaikkien tarvitsijoiden käytössä.

Kaukopalvelussa aineiston tilaa kirjastosta toinen kirjasto tai tietopalveluyksikkö, joka antaa sen asiakkaan käyttöön. Kaukopalvelu on kaukolainausta tai jäljennepalvelua, jossa aineiston omistava kirjasto lähettää tilaavalle kirjastolle valo- tai digitaalisen kopion esim. tieteellisestä artikkelista. Molemmissa tapauksissa aineiston tarvitsija voi asioida paikallisen kirjastonsa kanssa, joka huolehtii aineiston paikantamisesta ja tilaamisesta. Lähettävä kirjasto voi periä maksuja tilaavalta kirjastolta, ja tilaava kirjasto puolestaan asiakkaalta.

Kaukopalvelutoiminta on Suomessa viime vuosina vähentynyt. Vuonna 2010 Suomen tieteelliset kirjastot lähettivät noin 55 000 kaukolainaa ja 27 000 jäljennettä[1]; 1980-luvulla vuosittaisten toimitusten määrä lähenteli 300 000:ta[2]. Tämä ei kuitenkaan ole kansainvälinen trendi[3].

Varastokirjaston toiminta perustuu kokonaan kaukopalveluun.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa