Kastien sota
Kastien sota on nimitys paikallisten maya-intiaanien ja Jukatanin niemimaan valkoisen kreoliväestön välillä käydylle konfliktille vuosien 1847 ja 1901 välillä. Paikalliset mayat olivat nousseet kapinaan esimerkiksi rotujännitteisiin ja maanomistukseen liittyneiden kiistojen takia. Sodan aikana muodostunut käytännössä itsenäisesti toiminut mayojen Chan Santa Cruzin uskonnollinen yhteisö kukistui lopulta vuonna 1901, jolloin sota julistettiin virallisesti päättyneeksi. Viimeinen yhteenotto käytiin kuitenkin vasta vuonna 1933.
| Kastien sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
Tausta muokkaa
Kastien sodan syttymisen taustalla oli useita eri osatekijöitä, jotka liittyivät rotujännitteisiin, maanomistukseen, työväen kohteluun, sekä laajempaan poliittiseen epäjärjestykseen Meksikossa maan itsenäistyttyä vuonna 1821. Itsenäistymisen jälkeen vanhoja etnisiä hierarkioita alettiin kyseenalaistaa uusien liberaalien aatteiden myötä, kun taas toisaalta uudet lait mahdollistivat pääasiassa kreolitaustaisten maanomistajien takavarikoida vanhastaan mayojen yhteisöllisesti viljelemää maata. Pinnalla oli myös kiistat meksikolaisten sentralistien ja federalistien välillä.[1] Poliittinen sekasorto syveni, kun Meksikon konservatiivit veivät läpi vuoden 1836 perustuslain, joka oli luonteeltaan yltiösentralistinen ja muutti osavaltiot suoraan keskushallinnon alaisiksi lääneiksi.[2] Federalistit julistivat vastalauseena Yucatánin itsenäiseksi ja paikalliset poliittiset vaikuttajat pyrkivät vahvistamaan asemiaan lupaamalla parannuksia paikallisille mayoille.[1]
Sota muokkaa
Kastien sota syttyi vuonna 1847 Valladolidin selkkauksen jälkeen. Joukko mayoja oli ryhtynyt kapinaan ja paikalliset kreolit joutuivat hyökkäysten kohteeksi. Kapina kuitenkin kukistettiin ja sen johtohahmot teloitettiin. Samalla kapinan tukijoiksi epäiltyjen koteja ryösteltiin. Kapinaa seuranneet sortotoimet saivat monet mayat vakuuttumaan aseellisen kapinan välttämättömyydestä ja kapinan kukistamisesta seurasi suurempi aseellinen kapina. Liikkeen varhaisia johtohahmoja olivat Jacinto Pat ja Cecilio Chi. Kapinalliset valtasivat nopeasti monet alueen kaupungeista ja he uhkasivat myös alueen suurinta kaupunkia Méridaa. Sen valtaus ei kuitenkaan lopulta toteutunut, sillä mayojen pääosin talonpojista koostunut armeija hajosi sadonkorjuun ajaksi.[1]
Meksiko oli samaan aikaan ajautunut sotaan Yhdysvaltojen kanssa. Yucatán oli ensin tarjonnut jopa liittymistä Yhdysvaltoihin, mutta kun tarjouksesta ei oltu kiinnostuttu Yucatán tyytyi julistautumaan neutraaliksi sodassa osapuolten välillä.[2] Sodan loputtua Yucatánin poliittiset vaikuttajat solmivat riitansa keskushallinnon kanssa.[1] Yucatán julistettiin jälleen osaksi Meksikoa elokuussa 1848 ja nyt kapinan kukistamiseen riitti jälleen keskushallinnon joukkoja.[2] Mayakapinalliset ajettiin syrjäseuduille viidakkoon, mutta vastarinta ei loppunut kokonaan. Sota muuttui luonteeltaan sissisodaksi seuraavien vuosien ajaksi.[1]
Tarinan mukaan vuonna 1850 Jukatanin niemimaan itäosassa José María Barrera -niminen kapinallisjohtaja seuraajineen löysi viidakon kätköistä puuhun kaiverretun ristin, joka puhui kapinallisille ohjeistaen näitä jatkamaan sotaansa. Ilmestyksen ympärille muodostui Chan Santa Cruzin uskonnollinen yhteisö, jonka seuraajat tunnettiin nimellä Cruzob. Chan Santa Cruz ja jotkin muut alueen yhteisöt toimivat vuosikymmenten ajan käytännössä keskushallinnosta itsenäisesti, minkä lisäksi naapurin Brittiläistä Hondurasia (nyk. Belize) hallinnut Yhdistynyt kuningaskunta tunnusti Chan Santa Cruzin suvereniteetin ja kävi kauppaa sen kanssa. Britit luopuivat kuitenkin suhteistaan mayojen kanssa Meksikon presidentti Porfirio Díazin kaudella vuonna 1893. Keskushallinnon joukot valtasivat lopulta Chan Santa Cruzin vuonna 1901 ja vuosikymmeniä jatkunut kastien sota julistettiin virallisesti loppuneeksi. Viimeinen varsinainen yhteenotto käytiin kuitenkin vuonna 1933.[1]