Karl Emil Berg
Karl Emil Berg (16. syyskuuta 1869 Lappeenranta – 22. kesäkuuta 1921 Helsinki) oli suomalainen kenraali, joka toimi vuoden 1921 suojeluskuntaselkkauksen yhteydessä kaksi päivää suojeluskuntien ylipäällikkönä ennen kuin teki itsemurhan kunniasyistä. Berg toimi myös Suomen sotaministerinä 1919–1920.
| Karl Emil Berg | |
|---|---|
 |
|
| Suomen sotaministeri | |
|
Vennolan I hallitus
15.8.1919–15.3.1920 |
|
| Edeltäjä | Rudolf Walden |
| Seuraaja | Bruno Jalander |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. syyskuuta 1869 Lappeenranta |
| Kuollut | 22. kesäkuuta 1921 (51 vuotta) Helsinki |
| Tiedot | |
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusmaa(t) | Venäjä, Suomi |
| Sotilasarvo | kenraalimajuri (1918) |
Elämä
muokkaaAviottomana lapsena syntyneen Bergin vanhemmat olivat kuvernööri Otto Gustav Nyberg ja Maria Udd (ent. Rönkkö). Berg suoritti Haminassa Suomen Kadettikoulun 1892 ja Pietarissa Nikolain yleisesikunta-akatemian 1899. Hän palveli upseerina Venäjän armeijassa 1894–1906 ja jäätyään eläkkeelle pataljoonankomentajan virasta Berg oli sitten Helsingin poliisimestarina 1906–1911 ja toimi liikealalla 1911–1914. Ensimmäisen maailmansodan aikana silloinen eversti Berg oli Venäjän armeijan esikuntatehtävissä 1914–1917.
Suomen itsenäistyttyä Berg toimi Suomen armeijan ylipäällikön esikuntapäällikkönä, Päämajan henkilöstöpäällikkönä ja Reserviupseerikoulun ja Sotavänrikkikoulun johtajana 1918. Hän oli myös hallituksen tammikuussa 1918 perustaman Suomen Tasavallan Vartiosto -nimisen poliisikurssin päällikkönä. Kenraalimajuriksi vuonna 1918 ylennetty Berg oli sotaväen esikuntapäällikkö 1918–1921, ja hän hoiti ammattiministerinä sotaministerin tehtäviä Vennolan I hallituksessa 1919–1920.[1]
Suojeluskuntaselkkaus
muokkaaMinisterikaudellaan Berg joutui aktivistipiirien arvostelun kohteeksi. Berg ei aktivistien mielestä ollut entisenä "ryssän upseerina" isänmaallinen ja riittävän suomenmielinen.
Tämä arvostelu kärjistyi vuoden 1921 suojeluskuntaselkkauksen yhteydessä. Hallitus määräsi kesäkuussa 1921 suojeluskuntain ylipäällikön G. D. von Essenin erottamaan Helsingin suojeluskuntapiirin päällikön Paul von Gerichin, koska tämä oli julkaisemassaan sanomalehtiartikkelissa arvostellut Ranskaa ja Puolaa ja niiden harjoittamaa reunavaltiopolitiikkaa. Kun von Essen ei suostunut erottamaan von Gerichiä vedoten suojeluskuntien itsenäiseen asemaan, hallitus erotti von Essenin 20. kesäkuuta 1921 ja nimitti Bergin hänen tilalleen suojeluskuntain ylipäälliköksi.[2]
Berg erotti von Gerichin hallituksen tahdon mukaan, mutta hän joutui tämän vuoksi voimakkaan kritiikin kohteeksi upseeriston ja suojeluskuntajärjestön taholta. Kovan paineen alle joutunut Berg ampui itsensä virkahuoneessaan 22. kesäkuuta oltuaan vain kaksi päivää virassaan.[3]
Lähteet
muokkaa- Jägerskiöld, Stig: Mannerheim rauhan vuosina, Helsinki Otava 1973 ISBN 951-1-01146-4.
- Uola, Mikko: Berg, Karl Emil (1869–1921) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.3.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
muokkaa- ↑ Karl Emil Berg Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ Jägerskiöld 1973, s. 35–36.
- ↑ Jägerskiöld 1973, s. 36.