Karl Magnus Eklund

Karl Magnus Eklund (käytti saksassa nimeä Eck) (2. lokakuuta 1888 Karjaa5. tammikuuta 1924) oli suomalainen jääkärimajuri ja koneinsinööri. Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Karl Oskar Eklund ja Lovisa Vilhelmiina Vikström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Karin Elvira Johanna Ahlskogin kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Eklund kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta reaalilyseosta vuonna 1908 ja hän liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuonna 1908. Hänen opintonsa jatkuivat myöhemmin Karlsruhen teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1909–1914.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona saapuu paraatista Libaussa kesällä 1917. Joukkoa johtaa ratsailta luutnantti Basse ja häntä seuraa pataljoonan pioneerikomppania.

Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 27. helmikuuta 1915 ja hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin 31. elokuuta 1915 hänet sijoitettiin Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan, josta hän kumminkin pyrki vapaaehtoisena perusteilla olevaan Jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka Jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä[3]. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella, Ekkau-Kekkaussa ja Aa-joella. Pataljoonasta hän teki kaksi opintomatkaa, ensimmäisen 23. kesäkuuta 1916 – 16. elokuuta 1916 ja toisen 10. tammikuuta 1918 alkaen.[1][2]

Sotien jälkeinen aikaMuokkaa

Eklund kunnostautui ensimmäisessä maailmansodassa ja hänet palkittiin rautaristillä ja ylennettiin kapteeniksi. Hän palasi Suomeen sisällissodan jälkeen 21. marraskuuta 1918 ja hänet määrättiin palvelukseen Suomen tykistökouluun kapteenin vakanssilla. Eklund siirrettiin itsenäisyyspäivänä 1918 Sotaministeriön taisteluvälineosaston insinööritoimistoon toimistoupseeriksi, josta edelleen 1. tammikuuta 1920 hänet komennettiin taisteluvälineosaston pioneeritoimiston päälliköksi ja edelleen 1. helmikuuta 1921 Aseseppäkoulun johtajaksi, jossa tehtävässä toimi aina kuolemaansa asti. Upseerien ampumayhdistyksen johtokunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1920–1923 ja sihteerinä vuosina 1921–1924. Eklund kuoli vain 35 vuoden ikäisenä 5. tammikuuta 1924.[1][2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Tykkimies 1960 s. 51–54.