Kanarianamiraali (Vanessa vulcania) on Kanariansaarilla sekä Madeiralla kotoperäisenä tavattava päiväperhoslaji. Sitä pidettiin aikaisemmin intianamiraalin (Vanessa indica) alalajina, mutta on sittemmin tunnustettu omaksi lajikseen hieman poikkeavan siipikuvioinnin ja koiraiden genitaalituntomerkkien perusteella[2].

Kanarianamiraali
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Aitotäpläperhoset Nymphalinae
Tribus: Nymphalini
Suku: Amiraalit Vanessa
Laji: vulcania
Kaksiosainen nimi

Vanessa vulcania
(Godart, 1819)

Katso myös

  Kanarianamiraali Wikispeciesissä
  Kanarianamiraali Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Kanarianamiraali muistuttaa tavallista amiraalia (Vanessa atalanta). Siipien pohjaväri on mustanruskea ja etusiiven poikki kulkee varsin leveä, punainen poikkiraita. Punaisen sävy on voimakkaampi eli vähemmän oranssi kuin amiraalilla. Tärkeänä tuntomerkkinä raidan sisäreunan puolella on kolme mustaa laikkua, jotka aiheuttavat raitaan ”kolot”. Siiven kärjessä on muutama pieni valkoinen laikku. Takasiipien ulkoreunassa on punainen vyö, jonka keskellä on rivi melko kookkaita mustia täpliä ja aivan siiven takakärjessä on pienet siniset silmätäplät. Siipiväli on 54–60 millimetriä.[3][4]

Levinneisyys ja lentoaika

muokkaa

Kanarianamiraalia tavataan ainoastaan Kanariansaarilla sekä Madeiralla. Se kuitenkin puuttuu Lanzarotelta.[3] Satunnaisesti yksilöitä on kulkeutunut läntiseen Manner-Eurooppaan, mutta näyttöä lajin lisääntymisestä mantereella ei ole.[2] Perhoset lentävät useina limittäisinä sukupolvina ympäri vuoden.[5]

Elinympäristö ja elintavat

muokkaa

Lajia tavataan yleisenä etenkin laurisilva-metsissä ja pensaikoissa alle 1 500 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta se viihtyy hyvin myös puistoissa ja puutarhoissa ja vierailee ahkerasti kukilla.[5][6]

Naaras munii munat yksitellen ravintokasveille ja suosii varjoisassa paikassa, poissa suorasta auringonpaisteesta kasvavia kasveja. Toukka käärii ravintokasvin lehdet seitillä suojakseen ja myös koteloituu suojan sisään.[3][5]

Ravintokasvi

muokkaa

Toukan ravintokasveja ovat mulperinokkonen sekä muuriyrtit (Parietaria).[7]

Lähteet

muokkaa
  1. van Swaay, C., Wynhoff, I., Verovnik, R., Wiemers, M., López Munguira, M., Maes, D., Sasic, M., Verstrael, T., Warren, M. & Settele, J.: Vanessa vulcania IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.8.2014. (englanniksi)
  2. a b http://peabody.research.yale.edu/jls/pdfs/2000s/2007/2007%284%29199-Vane-Wright.pdf[vanhentunut linkki]
  3. a b c http://www.butterfly-guide.co.uk/species/nymphalids/t6.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. http://en.butterflycorner.net/Vanessa-vulcania-Canary-Red-Admiral-Kanarischer-Admiral.551.0.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. a b c http://www.iucnredlist.org/apps/redlist/details/173249/0
  6. Haahtela, Saarinen, Ojalainen & Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Gummerus 2012. ISBN 978-951-20-8386-2
  7. http://www.leps.it/indexjs.htm?SpeciesPages/VanesVulca.htm

Aiheesta muualla

muokkaa