Kanala
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Kanala on kanojen ja broilerien kasvatuksessa sekä kananmunien tuotannossa käytettävä kotieläinrakennus.
Kasvatus- ja munituskanaloiden ohella on myös siitoskanaloita tai hautomo- ja kasvatuskanaloita, joissa tapahtuu poikastuotanto.
Hautomo- ja kasvatuskanalan osia ovat emotila, hautomo ja kasvattamo. Hautomossa haudotaan emotilassa syntyneet munat. Kuoriutuneita kananpoikia sanotaan untuvikoiksi, ja ne siirretään heti kuoriutumisen päivänä varsinaiseen kasvattamoon.
Perinteisesti on ollut myös pienimuotoisia kotitarvekanaloita, joihin kananpoikaset on hankittu siitoskanaloista tai kasvatettu itse ilman koneellista haudontaa.
Munantuotantokanaloita on eri tyyppejä, joita ovat lattiakanala, häkkikanala ja kerrosritiläkanala. Toisin kuin monissa muissa maissa, suomalaiset kananmunia tuottavat kanatilat eivät käytä vanhanmallisia häkkikanaloita tai kerrosritiläkanaloita, sillä kanoille halutaan antaa mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Siksi minimitasona on virikehäkki. Suomeen kuitenkin tuodaan kananmunatuotteita myös maista, joissa kanojen kohtelu on huonompaa. Broilerituotannossa käytetään Suomessa vain lattiakanaloita.[1] Kanaloissa on noudatettava ehdotonta hygieniaa, etteivät taudit, kuten lintuinfluenssa tai salmonella, leviä. Kanaloissa suositellaan pestävän käsiä. Myös käsidesin käyttö on suositeltavaa.
Munantuotantokanaloiden tyypit muokkaa
Vuonna 2015 kananmunista 62 % tuotettiin virikehäkeissä, 33 % lattiakanaloissa ja 5 % luomukanaloissa.[2]
Lattiakanala muokkaa
Lattiakanalalla tarkoitetaan kanalaa, jossa kanat pääsevät vapaasti liikkumaan kanalan lattialla. Vielä 1960-luvulla kanala koostui yleensä lattiapinnasta, orsistosta, rehu- ja juoma-automaatista sekä munintapesistä. Lattialla oli paksu kerros kuiviketta, kuten olkea tai turvetta, eli niin sanottu kestopehku, joka vaihdettiin vain kerran vuodessa tai kanaerien välillä. Orsisto koostui puuorsiriveistä ja niiden alla olevasta lantalaatikosta. Kanalan seinässä oli luukku, josta kanat pääsivät kesällä vapaasti ulos aidattuun tarhaan. Nykyään ammattimaisessa munantuotannossa käytettävissä lattiakanaloissa ei pääsääntöisesti ole ulkoilumahdollisuutta, ja osa lattiasta on pehkulattian sijasta ritilää. Munituspesät ovat kanalan keskiosassa, ja ne on varustettu keruuhihnalla, joka kuljettaa munat automaattisesti munahuoneeseen. Lattiakanalassa on tyypiillisesti joitakin tuhansia kanoja, ja yhtä lattianeliömetriä kohti kanoja on 9.
Kerroslattiakanala muokkaa
Kerroslattia- eli kerrosritiläkanalassa on tehostettu lattiakanalan tilankäyttöä lisäämällä siihen ritilätasoja, jolloin kanoja voidaan pitää rakennuspinta-alaa kohti enemmän. Orret, automaattiset ruokinta- ja juomalaitteet sekä munintapesät on sijoitettu näihin ritilätasoihin, joiden alla kulkevat lannankeruumatot. Tasojen lisäksi kanoilla on käytössään jonkin verran vapaata lattia-alaa.
Virikehäkkikanala muokkaa
Virikehäkkikanaloissa kanat asuvat varustelluilla häkeillä eli ns. virikehäkeissä. Niissä on jonkin verran enemmän tilaa kanaa kohti käytössä kuin perinteisissä häkeissä, mutta toisaalta parvikoko voi olla suurempi, yleensä 60 kanaa yhdessä häkissä. Varustelluissa häkeissä saavutetaan ainakin osittain samoja etuja tilankäytön ja automatisoitavuuden suhteen kuin tavanomaisissa häkeissä. Niissä on kuitenkin mahdollisuus munia suojaisaan pesään, istua orrella, ja lisäksi kanoille on varattu pienellä alueella häkissä mahdollisuus kuopia ja kylpeä kuivikkeessa.
Perinteinen häkkikanala muokkaa
Perinteinen häkkikanala oli vuosikymmeninä yleisin kananmunien tuotantomuoto. Siinä tilankäyttö on lattiakanalaa tehokkaampaa, kun häkkejä on useassa kerroksessa. Myös hygienia on parempi ja sitä kautta eläinten terveys paremmin hallittavissa. Ongelmana on munien likaisuus verrattuna lattiakanalaan. Parvikoko on kanojen kannalta luonnollinen, kun häkissä on yleensä 30-40 kanaa yhdessä. Kanalan ruokinta-, munankeruu- ja lannanpoistolaitteet ovat helposti automatisoitavissa. Tilaa yhtä kanaa kohti on kuitenkin vähän, eivätkä linnut pysty munintapesien, orsien ja kuivikemateriaallin puuttuessa toteuttamaan kaikkia luonnollisia käyttäytymismallejaan. Tämäntyyppiset häkkikanalat on nykyisessä eläinsuojelulainsäädännössä kielletty, ja ne poistuivat käytöstä vuoteen 2012 mennessä.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Kyrö, Maija: Suomessa poistettiin varustelemattomat häkit hyvissä ajoin. Käytännön maamies : maatalousväen ammatti- ja kuvalehti, 2012, 61. vsk, nro 2. Helsinki: Yhtyneet kuvalehdet. ISSN 0022-9571.
- Valaja, Jarmo: Kerroslattiakanala hyvä koti kanoille. Suomen siipikarja, 2013, 95. vsk, nro 1, s. 32. Jokioinen: Suomen Siipikarjaliitto. ISSN 1238-9889.
Viitteet muokkaa
- ↑ Markus Tiittula: Suomi lopetti häkkikanalat, monet maat niskoittelevat Yle Uutiset. 9.6.2012. Yle. Viitattu 15.6.2019.
- ↑ Kananmunien tuotanto | Luonnonvarakeskuksen tilastot stat.luke.fi. Viitattu 16.5.2016.
