Kalvaskallioinen
putkilokasvilaji
Kalvaskallioinen (Erigeron acris subsp. decoloratus) on yksi karvaskallioisen (Erigeron acris) alalajeista. Kalvaskallioisen erottavia tuntomerkkejä ovat varren ja lehtien harvakarvaisuus, varren, kehtosuomujen ja laitakukkien kielen väri sekä kukkamykeröiden määrä. Ulkonäöltään se muistuttaa lähitaksoneista eniten silokallioista eli idänkallioista (E. acris subsp. brachycephalus).[1]
| Kalvaskallioinen | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophytina |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Kallioiset Erigeron |
| Laji: | acris |
| Alalaji: | decoloratus |
| Kolmiosainen nimi | |
Kalvaskallioinen Suomessa
muokkaaKalvaskallioinen kasvaa Suomessa harvinaisena Koillismaalla Kuusamon seudulla. Sen kasvupaikkoja ovat kalliot ja kedot.[1] Uhanalaisuudeltaan se on vaarantunut laji, jonka uhkatekijöiksi arvellaan avoimen elinympäristön muuttuminen ja keräily.[2] Alalaji kuuluu myös Suomen vastuulajeihin kansainvälisesti.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Kalvaskallioinen – Erigeron acris subsp. decoloratus Punaisen kirjan verkkopalvelu. Viitattu 29.8.2021.
- ↑ Suomen Luonto: Vastuulajit kaipaavat huomiota.