Kalsiumvolframaatti
Kalsiumvolframaatti (CaWO4) on kalsium- ja volframaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Luonnossa sitä esiintyy scheeliittimineraalina. Yhdistettä voidaan käyttää fluoresoivissa väreissä ja lampuissa sekä röntgenkuvauksessa.
| Kalsiumvolframaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CaWO4 |
| Moolimassa | 287,92 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 1 620 °C[1] |
| Tiheys | 6,06 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 2 g/l[2] |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa kalsiumvolframaatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on tetragonaalinen. Se on erittäin niukkaliukoista veteen, mutta liukenee happoliuoksiin. Lisäksi ammoniakkiliuokset liuottavat sitä. Kalsiumvolframaatti fluoresoi voimakkaasti sinisenä, kun sitä säteilytetään ultraviolettisäteilyllä.[1][3][4][5]
Kalsiumvolframaattia valmistetaan kuumentamalla scheeliittiä natriumhydroksidin kanssa. Näin muodostuu natriumvolframaattia, joka liukenee veteen ja näin voidaan erottaa mineraalin sisältämistä veteen liukenemattomista epäpuhtauksista. Kalsiumvolframaatti saostetaan natriumvolframaattiliuoksesta kalsiumkloridin tai -karbonaatin avulla. Kalsiumvolframaatin fluoresenssiin perustuu sen käyttö useimmissa käyttökohteissa. Sitä käytetään fluoresoivien maalien ja väriaineiden, laserien, tuikeilmaisimien ja lääketieteessä röntgensäteiden kuvantamislaitteiden valmistukseen. Lääketieteessä pieniä kalsiumvolframaattikiteitä voidaan myös käyttää varjoaineena röntgensädetutkimuksissa. Nykyään harvinaisten maametallien yhdisteet ovat osittain syrjäyttäneet kalsiumvolframaatin osassa käyttökohteista.[1][3][4][5][6][7]
- Na2WO4 + CaCl2 → CaWO4 + 2 NaCl
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 434. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–56. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.9.2017). (englanniksi)
- ↑ a b Philip B. Henderson & Andrew J. Woytek: Fluorine Compounds, Inorganic, Tungsten, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 22.9.2017.
- ↑ a b Erik Lassner, Wolf-Dieter Schubert, Eberhard Lüderitz & Hans Uwe Wolf: Tungsten, Tungsten Alloys, and Tungsten Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 22.9.2017.
- ↑ a b Erik Lassner,Wolf-Dieter Schubert: Tungsten, s. 154–155. Springer, 1999. ISBN 978-0-306-45053-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.9.2017). (englanniksi)
- ↑ J. A. H. Oates: Lime and Limestone, s. 359. John Wiley & Sons, 2008. ISBN 978-3-527-61201-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.9.2017). (englanniksi)
- ↑ Penelope Allisy-Roberts,Jerry R. Williams: Farr's Physics for Medical Imaging, s. 67. Elsevier, 2007. ISBN 9780702028441. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.9.2017). (englanniksi)