Kallivieri

Kallivieri[1] (ven. Ка́лливере, Kallivere) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Narvusin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Rosonajoen rannalla[2] 16 kilometriä Suuresta-Narvusista[3] lounaaseen. Kylässä on 17 vakituista asukasta (vuonna 2012)[4].

Kallivieri
Калливере, Kallivere

Kallivieri

Koordinaatit: 59°29′33″N, 28°8′26″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Narvusi
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2012) 17











Kallivierin kirkko vuonna 1931
Kallivierin koulu vuonna 1933

Kallivieri mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1571 nimellä Pustoška[5]. Myöhemmin sen nimeksi vakiintui Fitinka ja vasta 1800–1900-lukujen vaihteessa Kallivieri[6]. Vuonna 1848 kylässä oli 189 asukasta, joista kaksi kolmasosaa oli inkerinsuomalaisia ja loput inkeroisia[7]. Ennen maaorjuuden lakkauttamista asukkaat olivat valtion talonpoikia[8][9]. Luterilaiset kuuluivat Kosemkinan ja ortodoksit Haavikon seurakuntaan[10]. Vuonna 1862 kylässä oli 29 taloa ja 235 asukasta[11].

Maailmansotien välisenä aikana Kallivieri kuului Viron Inkeriin. Vuonna 1930 sinne rakennettiin luterilainen kirkko. Se suljettiin vuonna 1940, kun Viro liitettiin Neuvostoliittoon ja alue palautettiin osaksi Venäjää.[12]

Kylä koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista, joista osa toimii kesäasuntoina[2]. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan 48 henkeä[4]. Palveluihin kuuluu kauppa[13]. Aikaisemmin kylässä toimi maatalousyritys Pribrežnojen karjatila. Lähistöllä sijaitsee suuri puutarhapalsta-alue.[14] Kallivieriin johtaa asfaltoitu tie Luutsan ja Kopolan (ven. Pervoje Maja) väliseltä maantieltä[15].

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 87. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.4.2015).
  2. a b Materialy, s. 59.
  3. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 94. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.4.2015). (venäjäksi)
  4. a b Materialy, s. 74.
  5. Andrijašev, A. M.: Materialy po istoritšeskoi geografii Novgorodskoi zemli, s. 454. Moskva: Imperatorskoje obštšestvo istorii i drevnostei rossijskih pri Moskovskom universitete, 1914.
  6. Demina, V. V.: Toponimika Kingiseppskogo raiona, vypusk 1-j, s. 16. Kingisepp: Kingiseppskaja TsGB, 2010.
  7. von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 40, 87. St.-Petersburg: , 1867.
  8. Opisanije Sankt-Peterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam, s. 68. Sankt-Peterburg: Gubernskaja tipografija, 1838.
  9. Alfavitnyi spisok seleni po ujezdam i stanam Sankt-Peterburgskoi gubernii, s. 29. Sankt-Peterburg: Tipografija gubernskogo pravlenija, 1856.
  10. Istoriko-statistitšeskije svedenija o S.-Peterburgskoi jeparhii, s. 314. S.-Peterburg: S.-Peterburgski jeparhialnyi istoriko-statistitšeski komitet, 1885.
  11. Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 213. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864.
  12. Luther, Georg: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940, s. 184–185. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000. ISBN 951-583-052-4.
  13. Materialy, s. 85.
  14. Materialy, s. 65.
  15. Materialy, s. 89.