Avaa päävalikko
Kallistrat Žakov.

Kallistrat Falalejevitš Žakov (ven. Каллистра́т Фалале́евич Жа́ков, 30. syyskuuta (J: 18. syyskuuta) 1866 nykyään Syktyvkariin kuuluva Davponin kylä – 20. tammikuuta 1926 Riika) oli komilaissyntyinen venäläinen kirjailija ja filosofi.[1]

Kallistrat Žakov syntyi puusepän perheeseen. Totman opettajaseminaarista valmistuttuaan hän opiskeli Vologdan reaaliopistossa ja Pietarin metsäinstituutissa. Vuonna 1896 hän pääsi Kiovan yliopistoon. Vuonna 1899 hän siirtyi Pietarin yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan, josta valmistuttuaan hän työskenteli yliopiston opettajana. Vuosina 1908–1917 Žakov opetti Pietarin psykoneurologisessa instituutissa ja vuonna 1911 hänestä tuli professori. Vuodesta 1917 lähtien hän asui Pihkovassa, Tartossa ja Riiassa.[1]

Žakov tunnetaan hänen ”limitismiksi” kutsumansa filosofisen teorian kehittelijänä. Hän kirjoitti myös useita komien kansanperinteeseen löyhästi perustuvia teoksia. Kirjailijan merkittävin luomus on omaelämänkerrallinen kertomus Skvoz stroi žizni (”Elämän rakenteen läpi”, 1914). Hänen kaunokirjallisista teoksistaan tunnetuin on historiallisaiheinen kertova runoelma Biarmija (”Biarmia”, 1916).[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Traditsionnaja kultura komi-zyrjan: Kallistrat Žakov foto11.com. Viitattu 15.4.2011. (venäjäksi)
  2. Istorija komi literatury, tom 2, s. 84–90. Syktyvkar: Komi knižnoje izdatelstvo, 1980.