Kalle Österlund

Kalle Österlund (s. 21. lokakuuta 1921 Turku23. helmikuuta 2007 Helsinki[1]) oli suomalainen lastenlääkäri. Hän oli julkisuudessa television alkuaikojen ohjelmassa TV-kotilääkäri,[2] jota tehtiin yli 30 vuotta.[3]

Kalle Österlund tutkii nuorta potilasta, omaa poikaansa Heikkiä, TV-kotilääkäri-ohjelmassa noin vuonna 1960. Oikealla Niilo Hallman.

Österlund oli koulutukseltaan lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä lastentautien ja vastasyntyneiden erikoislääkäri. Hän toimi lastenlääkärinä Helsingin yleisessä sairaalassa 1955–1958 sekä vuodesta 1963 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Naistenklinikalla.

Österlund kuoli 85-vuotiaana. Hänen hautansa on Hietaniemen hautausmaan uurnalehdossa.

Palkintoja ja tunnustuksiaMuokkaa

Vuonna 1981 Österlundille myönnettiin Valtion tiedonjulkistamispalkinto toiminnasta lääketieteen popularisoijana, ja vuonna 1984 hän sai Duodecim-seuran ensimmäisen Tiedottajapalkinnon.[4][5] Österlund sai professorin arvon 1988.[1]

Österlundin puoliso oli Liisa Österlund.

TeoksiaMuokkaa

  • Comparative investigation of the concentration of certain electrolytes in maternal and cord blood, diss. (1955)
  • Vauva ja sen hoito (1969), 9. painos 1981
  • Leikki-ikäinen lapsi (1973), 2. painos 1980
  • Sairas lapsi (1979)
  • Lääketieteen ovet (1985)
  • Keskonen ja sairas vastasyntynyt (1987)
  • Opettajan sininen ongelmalapsi ja opettaja, päätoimittaja (1987)
  • Lasten kotilääkäri (1988)
  • Vauvakirja (1988)
  • Suomen perinatologinen seura 1975–1995 (1995)
  • Lasten sairaanhoito, Riitta-Liisa Kantero, Hellevi Levo, Kalle Österlund (1996), 2. painos 1997
  • Matka maapallon ympäri (2002)

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Helsingin Sanomat 1.2.2007, s. C 7. Muistokirjoituksen verkkoversio.
  2. Turkasen tenava! Elonetissä Taustaa. Viitattu 19.8.2014.
  3. Hanski, Pentti: Pöllön siivin: MTV:n vuodet 1955–1984, s. 96–97. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17300-6.
  4. Myönnetyt palkinnot. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Viitattu 19.8.2014.
  5. Tiedottajapalkinto. Duodecim. Viitattu 19.8.2014.