Avaa päävalikko

Teksasinkalkkarokäärme (Crotalus atrox) on pohjoisamerikkalainen kalkkarokäärmelaji.

Teksasinkalkkarokäärme
Crotale diamantin 40.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Kyykäärmeet Viperidae
Suku: Crotalus
Laji: atrox
Kaksiosainen nimi

Crotalus atrox
Baird & Girard, 1853

Crotalus atrox distribution.png
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Teksasinkalkkarokäärme Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Teksasinkalkkarokäärme Commonsissa

Teksasinkalkkarokäärme värisyttämässä häntäänsä.

Sisällysluettelo

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Ruskeaa nahkaa kirjavoittavat vaaleareunaiset vinoneliömäiset kuviot. Kalistin muodostuu kartiomaisista, osaksi päällekkäisistä sarveistuneista renkaista. Kun käärme värisyttää häntäänsä, renkaista lähtee kaliseva ääni.

Yläleuassa sijaitsee kaksi pitkää ja kaarevaa, tiehyeellistä myrkkyhammasta. Ne ovat painautuneet vasten kitalakea ja tulevat esiin vasta, kun käärme aikoo purra.

Pituus: Enintään 2 m Paino: 6-7 kg

LevinneisyysMuokkaa

Teksasinkalkkarokäärmeen voi kohdata USA:n lounaisosissa sekä Meksikon pohjois- ja keskiosissa.

ElinympäristöMuokkaa

Aavikot, pensasmaat, preeriat ja vuoriseudut.

ElinikäMuokkaa

Odotettu elinikä on 20 vuotta, tosin harva yksilö elää niin vanhaksi johtuen metsästyksestä ja ihmisen asuinalueen laajenemista.

RavintoMuokkaa

Teksasinkalkkarokäärme pyydystää pieniä nisäkkäitä, lintuja ja sammakoita. Se syö kerran joka toinen tai kolmas viikko. Käärme pystyy paikantamaan lämminverisen uhrinsa pilkkopimeässä päänsä aistinkuoppien avulla. Kyseessä ovat eläinkunnan lämmölle herkimmät elimet. Myrkkynsä ruiskutettua käärme odottaa uhrin menehtymistä. Myrkky vaikuttaa verenkiertoelimistöön ja kudoksiin. Se myös helpottaa ruoansulatusta.

UskomuksiaMuokkaa

Delaware-intiaanien tarustossa kerrotaan pikkupojasta, jolla oli lempilelunaan ontosta kurpitsasta ja pähkinöistä valmistettu helistin. Kun uhkaava käärme ryömi pojan telttaan, hän heitti lelunsa sen suuhun puolustautuakseen, ja siitä päivästä lähtien kalistin on varoittanut kalkkarokäärmeen tulosta.

LähteetMuokkaa

  1. Frost, D.R., Hammerson, G.A. & Santos-Barrera, G.: Crotalus atrox IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2007. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.6.2014. (englanniksi)