Kalevi Nyqvist (6. huhtikuuta 1936 Asikkala[1][2]7. marraskuuta 2018)[3][4] oli suomalainen viihdemuusikko ja sovittaja, joka oli mukana ainakin 1966 musiikkikappaleen levytyksessä.[5] Nyqvist vaikutti monessa eri yhtyeessä harmonikansoittajana. Kuuluisin oli hänen oman yhtyeensä lisäksi yhtye Tulipunaruusut. Nyqvistin yhtyeen solisteina oli useita iskelmälaulajia.

Ensimmäiset levytyksensä Nyqvist teki Lasse Pihlajamaan kanssa Rytmi-levymerkille vuonna 1954. Kyseessä oli kaksi duettoa, ”Ihanat päivät” -valssi ja ”Huvittelevat hanurit” -polkka. Omia levytyksiä joko soolona tai yhtyeen kanssa Nyqvist levytti vuoteen 1987 mennessä kaikkiaan 72. Nämä olivat enimmäkseen instrumentaaliversioita jo aiemmin useaankin kertaan laulettuna levytetyistä kappaleista.[6] Nyqvist voitti harmonikansoiton Suomen mestaruuden vuonna 1961.[7]

Nyqvist sovitti muun muassa Veikko Lavin kahden, vuosina 1971 ja 1979 ilmestyneiden albumien kappaleet. Hän luonnehti Lavin kappaleiden sovitusta haastavaksi, koska Lavilla ei ollut käsitystä laulujen ”oikeaoppisista” kaavoista ja sanoitustekniikasta. Esimerkiksi Lavin säveltämä ja sanoittama ”Lasijauholaivakeikka” oli Nyqvistin mielestä sovitettavana lähes mahdottoman tuntuinen, mutta lopputuloksena oli yksi Lavin parhaista kappaleista.[8]

Diskografia

muokkaa
  • Vanhaa tanssimusiikkia (1968)
  • Tähdet meren yllä (1974)
  • Kun ilta ehtii (1974)
  • Tanssiva Suomi (1984)
  • Kulkurin valssi (1985)
  • Kultainen nuoruus (1990)

Lähteet

muokkaa
  1. Otavan iso musiikkitietosanakirja, osa 4, s. 463. Otava, 1978. I951-1-04763-9
  2. Jalkanen, Pekka - Kurkela, Vesa: Suomen musiikin historia, s. 370. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27706-1
  3. Kuolinilmoitus, Kalevi Nyqvist, Etelä-Suomen Sanomat, 2019, No 18, sivu 14, julkaistu 20.1.2019
  4. Nyqvist, Kalevi Kansalliskirjasto. Viitattu 10.9.2024.
  5. Gramexin ilmoittama tieto, ennen vuotta 1961 tehdyt levytykset eivät sisälly lukuun
  6. Vesa Kurkela ja Marko Tikka (toim.): Suomalaisen harmonikan historia, s. 241. Ikaalinen: Suomen Harmonikkainstituutti ja Suomen Harmonikkaliitto, 2014. ISBN 978-952-68260-4.
  7. Keijo Virtamo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 288. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  8. Matti Halmeaho: Laulajan testamentti: Veikko Lavin taiteilijavuodet 1950–1996, s. 294. Helsinki: Art House, 2013. ISBN 978-951-884-507-5.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.