Wikipedia

Kalastuslain 379/2015 käyttö- ja hoitosuunnitelma

 Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Kalastuslain käyttö- ja hoitosuunnitelmalla tarkoitetaan kalastuslain mukaista kalavarojen käytön ja hoidon alueelliseksi järjestämiseksi laadittavaa suunnitelmaa. Käyttö- ja hoitosuunnitelmasta säädetään lakitasoisesti kalastuslain seuraavissa pykälissä:

  • 36 § Käyttö- ja hoitosuunnitelman laatiminen: Julkisoikeudellinen kalatalousalue laatii ehdotuksen alueensa kalavarojen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi.
  • 37 § Käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksyminen: Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hyväksyy käyttö- ja hoitosuunnitelman.
  • 39 § Käyttö- ja hoitosuunnitelman toimeenpanon valvonta: Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo, että kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma toimeenpannaan.
  • 41 § Kalastuksen järjestäminen: Kalastus on järjestettävä käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti.

Kalastuslaki velvoitti maamme 118 kalatalousaluetta laatimaan vuoden 2020 loppuun mennessä ehdotuksen aluettaan koskevaksi kalavarojen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi (KHS).[1] Käytännössä kalastusalueet laativat omat suunnitelmansa Luke:n ohjeistamalla tavalla, Luke-mallirungon mukaisesti. Luonnonvarakeskus (Luke) on maa- ja metsätalousministeriön alainen tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio.[2]

Käyttö ja hoitosuunnitelma tuo keskusjohtoisen toimintamallin kalatalouteen. Anne Kalmari (kesk.) näkee uuden lain uhkaavan lähidemokratiaa ja sopimisvapautta. [3]

Lakia alempitasoisten ohjeiden ja mallien, kuten kalastuslain käyttö- ja hoitosuunnitelman, soveltamiseen voi liittyä monenlaisia ongelmia.[4][5] Lakia alempiasteisella säädöksellä ei voi säätää sellaisista asioista jotka vaativat lakitasoisen käsittelyn, kuten perusoikeuksien loukkaukset.[6] KHS:sä määritetään kartalla alueet joille ELY voi antaa 13§ mukaisen alueellisen luvan, ilman kalastusoikeuden omistajan luovutusta.[7] KHS:ssä määritellään usein myös hinta jolla omistajan on tehtävä kalastusoikeuden vuokraus. Julkisoikeudellisen yhdistyksen oikeus hinnoitella yksityistä omaisuutta on kalatalouden kummallinen piirre ja oikeuden laillisuus on kyseenalaistettu.[8] Pakottavaa lupapäätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.

Käyttö- ja hoitosuunnitelma hyväksytään kalatalousalueen yleiskokouksessa. Yleiskokoukseen saavat osallistua yli 50 ha osakaskunnat, yli 50 ha yksityiset vesialueet, yhteisedustaja alle 50 ha vesialueilta ja valtakunnalliset kalastusalan järjestöt. Kalataloushallinnon mukaan käyttö- ja hoitosuunnitelma on kaikkia kalatalousalueen kalastusoikeuden omistajia, osakaskuntia ja niiden jäseniä velvoittava keskinäinen sopimus kalastuslain 41§ perusteella[9]. Julkisoikeudellisen kalatalousalueen yleiskokous vahvistaa ehdotuksen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi enemmistöpäätöksena.[10] Yksityisoikeudellinen osakaskunta, eli kalatalousalueen jäsenyhteisö, tekee jäseniensä tasa-arvoisuudesta poikkeavat päätökset 2/3 määräenemmistöpäätöksin.[11]

Kalastuslaissa tarkoitettu kalatalousalueen yleiskokouksen päätös käyttö- ja hoitosuunnitelmaa koskevan ehdotuksen vahvistamisesta on asian valmisteluun kuuluva toimi. Päätökseen ei voida vaatia oikaisua kalastuslain nojalla eikä siihen voida myöskään hakea muutosta valittamalla. ELY-keskus hyväksyy kalatalousalueen yleiskokouksen vahvistaman käyttö- ja hoitosuunnitelmaehdotuksen, jos kalastuslain 37 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Muussa tapauksessa ELY-keskus voi pykälän 3 momentin perusteella palauttaa ehdotuksen kalatalousalueelle uudelleen valmisteltavaksi. Hallintopäätös, johon voi hakea muutosta valittamalla, syntyy vasta käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksymistä koskevan ELY-keskuksen ratkaisun myötä. [12]

Viitteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalastuslain_379/2015_käyttö-_ja_hoitosuunnitelma&oldid=22987423”