Kalalautanen on eräs antiikin aikainen lautasten tyyppi kreikkalaisessa keramiikassa. Kalalautasia käytettiin kalojen ja muiden merenelävien tarjoiluun, ja toisaalta lautaset oli myös koristeltu näiden kuvilla.[1][2]

Eteläitalialainen kalalautanen, n. 350–300 eaa. Walters Art Museum.

Kalalautaset kehittyivät muotoonsa attikalaisessa keramiikassa 400-luvun eaa. lopulla. Ne olivat erityisen suosittuja 300-luvulla eaa., jolloin suosio siirtyi myös Suur-Kreikan eteläitalialaiseen keramiikkaan. Siellä muotoa käytettiin vielä hellenistisellä kaudella.[1][2]

Kalalautanen on malliltaan matala ja siinä on alaspäin kääntynyt huuli ja lyhyt jalka. Lautasen keskellä on pyöreä syvennys, jonka tarkoitus on ollut kerätä ylimääräinen öljy. Lautasten halkaisija on tyypillisesti noin 20–26 cm. Lautaset on yleensä koristeltu kaloilla ja muilla merenelävillä. Attikalaisissa lautasissa kalojen vatsa osoittaa yleensä lautasen reunaan päin ja eteläitalialaisissa lautasen keskustaa kohti.[1][2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Schreiber, Toby: Athenian Vase Construction: A Potter's Analysis, s. 111. J. Paul Getty Museum. Getty Publications virtual library. Getty Publications, 1999. ISBN 0892364653. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c Cartwright, Mark: A Visual Glossary of Greek Pottery Ancient History Encyclopedia. Viitattu 20.1.2020.

Aiheesta muualla muokkaa