Avaa päävalikko

Kaksikomponenttiräjähde on räjähde, jossa hapetin ja polttoaine ovat eri ainerakeissa.[1] Kaksikomponenttiräjähteisiin voidaan laskea myös useamman komponentin sisältävät räjähteet. Hapetin on usein jokin nitraatti tai kloraatti. Polttoaine voi olla esimerkiksi öljy, alumiinipöly, sokeri, hiili tai rikki. Kaksikomponenttiräjähteeksi voidaan laajemmin kutsua myös räjähteitä, joissa räjähteen ominaisuuksia muutetaan lisäämällä toisia ainesosia. Tyypillinen esimerkki tästä on ammoniumnitraatti, joka on itsessään räjähde, mutta vettä imevä ja vaikeasti räjähtävä. Seosaine voi karkottaa vettä tai helpottaa räjähtämistä. Kaksikomponenttiräjähteet vaativat aina sytyttämiseen nallin. Kaksikomponenttiräjähteen etuna on suuri säilytysturvallisuus: räjähde siitä tulee vasta, kun kaksi ainetta sekoitetaan.

Muita kaksikomponenttiräjähteitä ja vastaavia seoksiaMuokkaa

Ammoniumnitraattia voidaan sekoittaa myös hyvin hienon alumiinijauhon ja steariinihapon kanssa ammonaaliksi. Hienorakeinen alumiinijauho on pyrotekninen, hapetinmolekyylien kanssa kuumasti ja monesti räjähdysmäisestikin palava aine. ANNM on kaksikomponenttiräjähde, jossa nitrometaani helpottaa ammoniumnitraatin vaikeaa räjähtämistä. Ammoniumnitraatin lisäksi räjähteiden lisäksi tavallinen kaksikomponenttiräjähteen hapetin on kaliumkloraatti. Se on hyvin voimakas hapetin. Kaliumkloraatti voi hapettaa vaikkapa sokeria tai polttoöljyä, alumiinipölyä, magnesiumjauhetta, hiiltä.

Monesti kaksikomponenttiseokset tuottavat vain välähdyksen, hidasta palamista tai heikon räjähdyksen, mutta osa niistä on vaarallisia tehoräjähteitä.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Binary Explosives Bureau of Alcohol, Tobacco, Firearms and Explosives (ATF).. Viitattu 1.7.2017.
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.