Avaa päävalikko

Kaj Brynolf Lindgren (4. joulukuuta 1922 Varkaus17. marraskuuta 2007 Helsinki[1]) oli suomalainen kielitieteilijä ja Helsingin yliopiston germaanisen filologian pitkäaikainen professori.

Lindgren kirjoitti ylioppilaaksi 1941, valmistui filosofian kandidaatiksi 1948 ja väitteli tohtoriksi 1953 Helsingin yliopistossa.[2] Hän toimi Erva-Latvalan mainostoimittajana 1952–1954, Helsingin kauppakorkeakoulun saksan kielen lehtorina 1954–1962 sekä Helsingin yliopiston germaanisen filologian dosenttina 1957–1962, apulaisprofessorina 1962–1964 ja professorina 1964–1989.[3][4][5]

Hänen tyttärensä on toimittaja-kirjailija Minna Lindgren.[5]

JulkaisujaMuokkaa

  • Die Apokope des mittelhoch-deutschen -e in seinen verschiedenen Funktionen (väitöskirja 1953)
  • Über den oberdeutschen Präteritumschwund (1957)
  • Die Ausbreitung der neuhochdeutschen Diphthongierung bis 1500 (1961)
  • Lindgren, Kaj B. – Louhivaara, Seppo – Weber, Horst: Nykysaksan rakenne: Käsikirja kouluja, opistoja ja itseopiskelijoita varten. , 1972. ISBN 951-35-0773-4.
  • Lindgren, Kaj B. – Louhivaara, Seppo – Weber, Horst: Nykysaksan rakenteen pääkohdat: Lukion saksan kielioppi. , 1973. ISBN 951-35-0945-1.

LähteetMuokkaa

  1. Mitä Missä Milloin 2009, s. 155. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21966-8.
  2. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 400. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  3. Saksalainen laitos, historia Helsingin yliopisto. Viitattu 13.6.2017.
  4. Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000, Humanistinen tiedekunta, germaaninen filologia Helsingin yliopisto. Viitattu 13.6.2017.
  5. a b ”Lindgren, Kaj”, Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1979, s. 532. Otava, 1978. Teoksen verkkoversio.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Luukkainen, Matti: ”In memoriam Kaj B. Lindgren”, Neuphilologische Mitteilungen 1/2008, 109. vsk., s. 6–8.

Aiheesta muuallaMuokkaa