Kaipaala
Kaipaala[1] (ven. Ка́йболово, Kaibolovo) on entinen kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Laukaansuun kunnassa Venäjällä. Se sijaitsi Kurkolanniemellä Suomenlahden rannalla noin 25 kilometriä Laukaansuusta luoteeseen.
| Kaipaala Кайболово, Kaibolovo |
|
|---|---|
 Kurkolanniemen kärki vuoden 1860 kartalla. |
|
  Kaipaala |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiosubjekti | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Laukaansuu |
| Ensimmäinen maininta | 1571 |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2010) | 2 |
Kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Šelonin viidenneksen verokirjassa vuonna 1571 ja uudelleen ruotsalaisajan alussa vuosina 1618–1623 laaditussa verokirjassa nimellä Kaibala[2]. Sen alueelta on löydetty muinainen inkeroisten tasamaakalmisto[3]. Myöhemmin aina toiseen maailmansotaan saakka Kaipaalassa asui lähes yksinomaan inkerinsuomalaisia, jotka kuuluivat Kosemkinan luterilaiseen seurakuntaan. Vuonna 1862 asukkaita oli reilut sata henkeä, jotka kaikki olivat valtion talonpoikia[4]. Paikallisia sukuja olivat Borissa, Kustola, Luukka, Muoni, Toivonen, Tupina ja Vontti[5]. Vuonna 1899 Kaipaala kuului kyläkuntana Narvusin volostiin. Sen 230 asukkaasta kaikki olivat luterilaisia suomalaisia.[6]
Neuvostoaikana Kaipaala muodosti aluksi Narvusin volostiin kuuluneen kyläneuvoston. Vuodesta 1924 lähtien se kuului Kurkulan ja vuodesta 1940 Konnun kyläneuvostoon. Vuonna 1939 kylässä oli 301 asukasta.[7] Kaipaalan pääelinkeino oli kalastus. Kylässä oli koulu, kerhotalo sekä vuonna 1895 rakennettu rukoushuone, joka suljettiin 1930-luvulla[8]. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset siirsivät asukkaat Suomeen. Sieltä heidät palautettiin Neuvostoliittoon, jossa heidät karkotettiin sisä-Venäjälle. Sodan jälkeen Kaipaalan rakennukset siirrettiin muualle tai poltettiin. Nykyään paikalla on vain talojen perustuksia sekä muutama venevaja. Kaipaalan nimeä kantaa lähistöllä sijaitseva majakka sekä lomakylä, jossa vuonna 2010 oli kaksi asukasta[9]. Laukaansuun kunnan yleiskaavassa suunnitellaan Kurkolanniemen rauhoitusalueeseen kuuluvan kylän virallista lakkauttamista[10].
Kylä tunnetaan kansanrunouden taitajistaan, joiden luona muun muassa Volmari Porkka ja Vihtori Alava vierailivat 1800-luvun lopulla. Borissan Annin, Maria Luukan ja Kati Koivun kerääjille sanelemat laulut ja loitsut on talletettu Suomen kansan vanhat runot -sarjaan. Kaipaalan perinteeseen kuului myös loppukesästä vietetty päähkenpyhä, jolloin lähikylien asukkaat saapuivat tapaamaan tuttavia ja keräämään pähkinäpuun hedelmiä.
Lähteet muokkaa
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 86. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Andrijašev, A. M.: Materialy po istoritšeskoi geografii Novgorodskoi zemli, s. 454–455. Moskva: Imperatorskoje obštšestvo istorii i drevnostei rossijskih pri Moskovskom universitete, 1914.
- ↑ Inkeri: historia, kansa, kulttuuri, s. 29. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1991. ISBN 951-717-668-6.
- ↑ Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 211. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3.
- ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 4, 7–8. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Spravotšnik istorii administrativno-territorialnogo delenija Leningradskoi oblasti classif.spb.ru. Arkistoitu 25.9.2015. Viitattu 11.2.2017.
- ↑ Aleksandrova, Je. L. et al.: Istorija finskoi jevangelitšesko-ljuteranskoi tserkvi Ingermanlandii, s. 267. Sankt-Peterburg: Gjol, 2012. ISBN 978-5-904790-08-0.
- ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 11.2.2017.
- ↑ Projekt generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Ust-Lužskoje selskoje poselenija Kingiseppskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti: Materaly po obosnovaniju fgis.economy.gov.ru. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 11.2.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
- Savijärvi, Ilkka ja Muusa & Heikkinen, Janne: Vot, ihminen tahtoo kotimaalle: Länsi-Inkerin kieltä ja kohtaloita. Joensuu: Joensuun yliopisto, humanistinen tiedekunta & Joensuu University Press, 1996.