Kaikkien Pyhien skiitta
Kaikkien Pyhien skiitta eli Suuri skiitta on Laatokan Valamon suurin sivuluostari eli skiitta. Sen oli alun perin rakennuttanut vuosina 1781–1801 igumeeni Nasari ja sittemmin uusinut igumeeni Damaskin.[1]
Suuri skiitta on ulkomuodoltaan eräänlainen mukailtu pienoiskuva pääluostarista: se käsittää alueensa keskipisteenä olevan kaksikerroksisen kirkon, jota pienemmät kappelit ja talousrakennukset ympäröivät kehämuurina. Skiitta on rakennettu kivestä ja valkeaksi rapattu. Kirkon on suunnitellut kuuluisa arkkitehti A. M. Gornostajev ja sen ikonit ovat taiteilija V. Pešehonnovin maalaamia.[2]
Skiitan yläkirkko on omistettu Kristuksen ylösnousemukselle ja ala- eli talvikirkko ruumiittomille voimille. Skiitan väkiluku oli alun perin yli sadan, mutta 1930-luvulla enää kymmenen; silti siellä toimitettiin täydelliset jumalanpalvelukset päivittäin, kirkossa luettiin lakkaamatta yötä päivää psalttaria sekä vielä onnistuttiin hoitamaan tuloksekkaasti hedelmä- ja kasvitarhaa joka tuotti skiitan väen niukan ravinnon.[2]
Kerran vuodessa, kaikkien pyhien sunnuntaina, pääluostarista saapui suuri ristisaatto Kaikkien pyhien skiittaan; saaton ajan toimitettiin jatkuvaa rukouspalvelusta ja mukana kannettiin suurikokoisia Jumalanäidin ja luostarin perustajien ikoneita. Matkalla pysähdyttiin jokaisen rukoushuoneen kohdalla laulamaan muistotropari; Vladimirin kappelin kohdalla luettiin evankeliumi. Palvelus jatkui sopivassa tahdissa niin, että itse igumeeni ehti lukemaan loppurukouksen skiitan kirkossa. [2]
Tässä ristisaatossa oli aina runsaasti ympäri Karjalaa tulleita pyhiinvaeltajia. Miltei jokaisella oli mukanaan kirjeitä, joissa oli esirukouspyyntöjä, ja näitä sitten ojennettiin jokaiselle ohi kulkevalle pappismunkille.[2]
Suuren skiitan erikoisuuksia oli kauan se, että sen alueelle eivät naiset saaneet astua muulloin kuin Kaikkien pyhien sunnuntaina – tosin 1930-luvulla tästä ei enää pidetty niin tiukkaan kiinni.[2]
Pyhiinvaeltajat sanovat vielä nykyisinkin skiitan olleen Valamon helmien helmi. Skiitan irtaimistosta ja ikoneista onnistuttiin pelastamaan huomattava osa. Nykyisin skiittaa kunnostetaan.
Lähteet muokkaa
- Valamo – kuvia ja historiaa luostarisaarilta
- Arvi Karpov: Valamo syvimmällä sydämessäni; lapsuuden muistoja luostarisaarilta 1931–1939; WSOY 1985, ISBN 951-0-13081-8