Kaarle (Valois)

Kaarle (Valois) (1270 – 16. joulukuuta 1325) oli nimellisesti Aragonian kuningas ja Konstantinopolin keisari, mutta todellisuudessa Valois’n (1286–1325), Alençonin, Chartres’n, Anjoun (1290–1325) ja Mainen (1290–1325) kreivi.

Elämäkerta

Kaarle oli Ranskan kuninkaan Filip III Rohkea ja Aragonian Isabellan poika. Hän oli erittäin kunnianhimoinen ja yritti saada hallintaansa lukuisia ruhtinaskuntia, joita hän olisi tarvinnut kustantaakseen ylellistä elämäntapaansa. Hänelle kuuluivat alun perin Valois’n ja Alençonin kreivikunnat sekä isältään saama apanaasi. Kaarlen vanhempi veli Filip IV Kaunis, joka vastusti isänsä uutta avioliittoa, tuki tässä veljeään Kaarlea. Filip IV Kaunis nimitti 1311 Kaarlen johtamaan valtuuskuntaa Tournain rauhanneuvotteluihin, jossa oli tarkoitus neuvotella flaamien kanssa. Neuvottelujen aikana Kaarle kuitenkin riitautui kuninkaan neuvonantajan Enguerrand de Marignyn kanssa, minkä jälkeen he olivat verivihollisia. Kiista päättyi Marignyyn teloitukseen 1315.

Valtakuntaa etsimässä

Avioliittonsa kautta Kaarlesta tuli Anjoun, Mainen ja Perchen kreivi. Hän nai Napolin Kaarle II:n vanhimman tyttären. Hän tavoitteli eräässä vaiheessa sen perusteella Sisilian kruunua. Toisen avioliittonsa hän solmi Konstantinopolin viimeisen latinalaisen keisarin Baudouin II:n pojantyttären ja perillisen Katariinan kanssa, joten hänellä oli vaatimus tähänkin kruunuun. Pariskunta käytti Ranskassa itsestään nimitystä Konstantinopolin keisari ja keisarinna.

Kaarle tavoitteli valtaa koko ikänsä. Vuonna 1280 paavi tunnusti hänet Aragonian kuninkaaksi enonsa Pietari III:n sijaan, jonka paavi oli julistanut kirkonkiroukseen. Näin hän kilpaili samasta kruunusta enonsa kanssa, joka Sisilian saaren valloituksellaan oli päätynyt paavin viholliseksi. Kaarle avioitui Anjoun Margueriten kanssa, sillä hänellä oli tarkoituksenaan vahvistaa asemiaan Sisiliassa ja tässä tavoitteessaan hän sai tukea paavilta. Kaarle yritti saada Aragonian sotatoimin, mutta aragonialaiset eivät suostuneet syrjäyttämään Pietaria paavin vaatimuksista ja kirkonkirouksesta huolimatta. Kaarlelle jäi vain kardinaalin hatulla suoritettu kruunaus vuonna 1285, minkä takia häntä myöhemmin kutsuttiin ”hattukuninkaaksi”. Myöhemmin hän luopui koko Aragonian tittelistä.

Kaarle tavoitteli myös keisarin kruunua ja avioitui siksi vuonna 1301 Catherine de Courtenayn kanssa, joka oli nimellinen latinalaisen Konstantinopolin keisarin tittelin haltija ja keisari Baudouin II Porfyrogennetosin pojantytär. Saadakseen paavin siunauksen Kaarle teki sotaretken Italiaan, jossa hän avusti Anjoun Kaarle II:a taistelussa serkkuaan, Sisilian kuningasta Fredrik III:a vastaan. Paavi nimesi hänet vikaarikseen, mutta Kaarlen epäonninen sekaantuminen Italian politiikkaan pilasi hänen maineensa myös Ranskassa 1301-1302.

Kaarle sai uuden tilaisuuden tavoitella kruunua 1308, kun keisari Albert Habsburgilainen kuoli. Kaarlen veli Filip IV rohkaisi häntä, koska ei halunnut itse ottaa sitä riskiä, että ei olisi tullut valituksi. Filip IV ajatteli, että oma veli olisi keisarina Ranskan kannalta myönteinen asia. Kaarlen ehdokkuus ei tuottanut tulosta, ja roomalaisten keisariksi valittiin luxemburgilainen kreivi Henrik VII. Kaarle hautoi kuitenkin edelleen ajatusta Courtenaylle kuuluvasta itäisen keisarikunnan kruunusta.

Sotilas

Valois’n Kaarle oli kyvykäs sotilas ja sotapäällikkö. Hän johti menestyksellä joukkoja Flanderissa vuonna 1297. Filip IV antoi siksi Kaarlen johtaa joukkoja Italian retkellä, jossa vastassa oli Sisilian Fredrik. Tapahtumat päättyivät Caltabellottan häpeärauhaan vuonna 1302.

Valloittamalla useita kaupunkeja Kaarle myötävaikutti Ranskan ja Englannin välisen rauhan aikaansaamiseen, joka solmittiin Ranskan kuninkaan Filip IV:n ja heidän sisarensa Isabellan, Englannin kuningattaren neuvotteluilla.

Kuningas Ludvig X:n ennenaikainen kuolema 1316 sai Kaarlen tavoittelemaan merkittävää poliittista roolia, mutta hän ei voinut estää veljenpoikaansa Poitiers'n Filipiä tulemasta sijaishallitsijaksi ja pian sen jälkeen kuninkaaksi nimellä Filip V.

Vuonna 1324, vuotta ennen kuolemaansa, hän johti menestyksekkäästi viimeisen veljenpoikansa Ranskan kuningas Kaarle IV Kauniin joukkoja, joiden tarkoituksena oli valloittaa Englannin kuninkaan Edvard II:n hallussa olevat alueet Guyennessä Etelä-Ranskassa sekä Flanderi.

Avioliitot ja lapset

Valois’n Kaarle oli naimisissa kolme kertaa.

Valois’n Kaarle avioitui 16. elokuuta 1290 Corbeil’ssa Anjoun ja Mainen kreivittären Margueriten (1273-1299) kanssa, joka oli Napolin kuninkaan Kaarle II:n ja Unkarin Marian tytär. Avioliitosta syntyi lapset:

• Isabelle (1292-1309), avioitui vuonna 1297 Bretagnen herttuan Jean III:n (1286-1341) kanssa
• Philippe (1293-1350), Valois’n kreivi, josta tuli Ranskan kuningas nimellä Filip VI ja joka perusti Valois-dynastian
• Jeanne (1294-1342), avioitui vuonna 1305 Hainaut’n kreivin Guillaume I d'Avesnes’n (1286-1337) kanssa
• Marguerite (1295-1342), avioitui vuonna 1310 Blois’n kreivin Guy de Châtillon (k. 1342) kanssa
• Charles II (1297-1346), Alençonin kreivi
• Catherine (1299-1300)

Toisen kerran Kaarle avioitui 1302 Saint-Cloud’issa Konstantinopolin nimellisen keisarinnan Catherine de Courtenay’n (1274-1307) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi lapset:

• Jean (1302-1308)
• Catherine (1303-1346), Konstantinopolin nimellinen keisarinna, avioitui Taranton ja Akaian ruhtinaan Philippe I de Tarenten (1278-1332) kanssa
• Jeanne (1304-1363), avioitui vuonna 1318 Beaumont-le-Roger’n kreivin Robert III d'Artois'n (1278-1342) kanssa
• Isabelle (1306-1349), Fontevrault’, luostarin abbedissa

Kolmannen kerran Kaarle avioitui 1308 Poitiers’ssa Mahaut de Saint-Polin (1293-1358) kanssa, joka oli Saint-Polin kreivin Guy III de Châtillonin tytär. Avioliitosta syntyi lapset:

• Marie (1309-1328), avioitui 1324 Napolin kuningaskunnan perillisen Kalabrian herttuan Charlesin (1298-1328) kanssa
• Isabelle (1313-1383), avioitui 1336 Bourbon’in herttua Pierre I:n (1311-1356) kanssa
• Blanche (1317-1348), avioitui 1328 Saksan keisarin Kaarle IV:n (1316-1378) kanssa
• Louis (1318-1328), Chartres'n kreivi.

Kuolema

Kaarle kuoli 16. joulukuuta 1325 Nogent le Roissa. Hänen pojastaan tuli Valois-suvun ensimmäinen Ranskan kuningas Filip VI. Tavattiinkin sanoa, että Valois’n Kaarle oli kuninkaan poika, veli, setä ja isä, mutta ei koskaan kuningas.

Lähteet

• Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
• Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
• Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
• Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.