Kössi Ojala

Kustaa Ivar (Kössi) Ojala (16. kesäkuuta 1886 Alavus – 11. toukokuuta 1922 Tampere) oli suomalainen näyttelijä. Alun perin muurarina työskennellyt Ojala teki lyhyen uransa aikana useita kiitettyjä roolisuorituksia Tampereen Työväen Teatterissa.

Elämä ja ura

Kössi Ojalan vanhemmat olivat työmies Erkki Kustaanpoika Ojala (s. 1856) ja Maria Sannantytär (s. 1862). He muuttivat Alavudelta Tampereelle vuonna 1896. Ojala aloitti näyttelijänuransa harrastajana Tampereen Ulkotyöväen yhdistyksen näytelmäseurassa. Hän kuului muurarien ammattiosastoon. Tampereen Työväen Teatteriin Ojala siirtyi vuonna 1913 Tilda Vuoren johtajakaudella. Hän toimi iltanäyttelijänä. Ammattilainen Ojalasta tuli Kosti Elon johtajakaudella. Häntä pidettiin nerokkaana "luonneroolien" tulkitsijana, jolle oli ominaista syvällinen eläytyminen kulloiseenkin rooliin. Hänen puheääntään kuvattiin "sointuvaksi ja vivahdusrikkaaksi".

Uransa aikana Ojala saavutti Tampereen Työväen Teatterin johtavan sankarinäyttelijän aseman. Eino Salmelainen luonnehti häntä erääksi suomalaisen teatterin suurimmista luonnonlahjakkuuksista. Ojalan kiitettyihin roolisuorituksiin kuuluivat muun muassa porvari Möllmark Gustav Wiedin huvinäytelmässä Kaupungin ylpeys ja hurjasteleva Dulska Gabriela Zapolskan näytelmässä Rouva Dulskan moraali. Aleksis Kiven klassikossa Nummisuutarit hän näytteli Mikko Vilkastusta. Erityisen arvostettu oli Ojalan tutkielma konsuli Bernickistä näytelmässä Yhteiskunnan tukipylväät. Vuonna 1920 Ojala esiintyi Pauli Pohjolan kanssa alkoholin vaikutuksen alaisena näytelmässä Iloinen leski; molemmat saivat vakavan varoituksen. Ojala kuoli tuberkuloosiin 35-vuotiaana. Näytellessään kuningasta Hamletissa hän sai verensyöksyn ja poistui kesken lauseen näyttämöltä.

Kössi Ojala oli naimisissa Lydia Aleksandra Gröndahlin (s. 1882) kanssa.

Lähteet

• Rajala, Panu: Titaanien teatteri, Tampereen Työväen Teatteri 1918 – 1964; Tampereen Työväen Teatteri Oy 1995, ISBN 952-90-6677-5