Kärsänirkko

Kärsänirkko (Pterostoma palpinum) on yleinen yöperhonen.

Kärsänirkko
koiras
koiras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Nirkot Notodontidae
Alaheimo: Aitonirkot Notodontinae
Suku: Pterostoma
Laji: palpinum
Kaksiosainen nimi

Pterostoma palpinum
(Clerck, 1759)

Synonyymit
  • Pterostoma palpina
Katso myös

 Commons-logo.svg Kärsänirkko Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Kärsänirkko esiintyy Pohjoismaissa kahtena hieman erinäköisenä alalajina, joiden levinneisyysalueetkin ovat erilaiset.[1]

Alalaji P. p. palpinum on levinneisyydeltään eteläisempi. Etusiivet ovat harmaanruskeat, joskus tummemmat, ja siipisuonten kohdalla on kapeita tummia viiruja. Siiven kärkiosassa siiven poikki kulkee viistottain kaksi tummaa, varjomaista poikkijuovaa. Takasiivet ovat lähes yksiväriset, vain reunoja kohti hieman tummenevat ja samanväriset kuin etusiivet. Alalaji P. p. lapponicum on pohjoisempi. Sen takasiivet ovat lähes yksivärisen valkoiset eikä etusiivissäkään ole selvää kuviointia. Molemmilla alalajeilla Etusiiven ulkoreuna on voimakkaasti aaltoileva ja siiven sisäänpäin kaartuvassa takareunassa on leveä suomutupsu. Molemmilla sukupuolilla on paksut ja pitkät huulirihmat, jotka osoittavat kärsämäisesti eteenpäin. Lisäksi koiraalla on selvästi siipiä pitemmän takaruumiinsa kärjessä pitkä, kaksihaarainen tupsu. Keskiruumiin päällä on huppumainen karvatupsu eikä perhosen päätä ole helppo nähdä. Naaras on kookkaampi ja sillä on rotevampi vartalo. Siipiväli on naaraalla 44–54 mm kun koiraat jäävät 39–48 mm kokoon.[2][3][1]

Levinneisyys ja lentoaikaMuokkaa

Levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan ja Etelä-Euroopassa on oma alalajinsa P. p. ponticum. Idässä levinneisyys ulottuu Kiinan pohjoisosiin. Suomessa alalajia P. p. palpinum tavataan koko maan etelä- ja keskiosissa Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun korkeudelle saakka. Alalajia P. p. lapponicum tavataan siitä pohjoiseen aina Saariselän korkeudelle saakka. Alalaji P. p. palpinum lentää lahtena päällekkäisenä sukupolvena ensin toukokuusta kesäkuun loppuun ja runsaslukuisempana toisena sukupolvena kesäkuun lopulta elokuun loppuun. Alalaji P. p. lapponicum lentää kesäkuun alusta heinäkuun alkuun.[1][4]

Elinympäristö ja elintavatMuokkaa

Kärsänirkko viihtyy lehti- ja sekametsissä, pensaikoissa sekä puutarhoissa ja puistoissa, pohjoisessa usein jokien rannoilla, ja sitä tapaa harvoin tyypillisen elinympäristön ulkopuolella. Laji on yleinen, mutta perhosia tapaa harvoin runsaslukuisina. Päivisin puiden rungoilla tai kasvillisuudessa lepäävät perhoset aloittavat lennon iltahämärässä ja lentävät keskiyöhön, joskus aamuyöllekin. Koiraat tulevat valolle, mutta naaraita ei valolta tapaa juuri koskaan.[1]

Naaras munii 75–130 munaa yksitellen tai parin munan ryhmiksi. Toukat elävät luultavasti enimmäkseen latvustoissa ja niitä tapaa tavallisesti vain yksittäin. Ensimmäinen toukkasukupolvi on täysikasvuinen heinäkuussa, toinen syys-lokakuussa. Kotelo on maanpinnalla tai heti sen alla karikkeella naamioidun kotelokopan sisällä. Kotelo talvehtii, usein kahdesti ennen aikuisen perhosen kuoriutumista.[1]

RavintokasviMuokkaa

Toukan ravintokasveja ovat haapa (Populus tremula) sekä pajut (Salix).[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN: 978-91-88506-58-0 s. 251–253
  2. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. UK Moths (englanniksi)
  4. Perhoswiki

Aiheesta muuallaMuokkaa