Kämnerinoikeus (ruots. kämnärsrätt < saks. kämmerer < lat. camerarius) oli Ruotsissa ja Suomessa tuomioistuin, joka toimi kaupungeissa raastuvanoikeuden alaisuudessa. Suomessa kämnerinoikeudet lakkautettiin vuonna 1868, jolloin niiden käsittelemät asiat siirtyivät raastuvanoikeuden ratkaistavaksi. Kämnerinoikeudessa käsiteltiin muut riita-asiat paitsi vekseli- ja merioikeusasiat ja eräät muut raastuvanoikeudelle kuuluneet asiat. Kämnerinoikeus ratkaisi myös vähäisempiä rikosasioita. Ensimmäinen muutoksenhakuaste oli raastuvanoikeus.

Kämnerinoikeuksien lakkauttamisvuonna 1868 oli Suomessa seitsemän kämnerinoikeutta: Turun hovioikeuspiirissä Helsingin, Turun ja Porin kämnerinoikeudet, Vaasan hovioikeuspiirissä Vaasan ja Oulun kämnerinoikeudet sekä Viipurin hovioikeuspiirissä Viipurin ja Haminan kämnerinoikeudet.[1]

Lähteet

muokkaa
  • Ahmas, Pentti: Oikeudenkäynnin yhdenmukaistaminen 1800-luvulla: Oikeushistoriallinen tutkimus kämnerin-, laamannin- ja ritarisyynioikeuksien lakkauttamisesta. (Väitöskirja) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2005. ISBN 952-91-8756-4 Teoksen verkkoversio.

Viitteet

muokkaa
  1. Ahmas, s. 73.